Nyynäjän tarina

14.9.2012
Sinikka Klemettilä, Tapio Leinonen, Lauri Poropudas
Nyynäjän tarina
Poroputaan suku Pudasjärvellä

Omakustanne
Saarijärvi 2012
294 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Sukua ja kantataloa

Kun suvun kiintopiste, Nyynäjän talo Pudasjärven Kurenalla, Iijoen varrella vuonna 2010 paloi, uskoivat monet talon ja sen asukkaiden tarinan päättyneen. Mutta ei. Jo 1995 Puroputaan Perillisten sukuseura oli kirjannut pöytäkirjaansa, että jokaista sukukokousta varten julkaistaisiin monistettu sukulehti, johon kerättäisiin Nyynäjää ja Poroputaan sukua koskevaa vanhaa ja uutta tietoa ja myös kuvia. Näistä voitaisiin mahdollisesti myöhemmin koota sukukirja.

Ja niinpä koottiin. Ei vain sukulehtisistä vaan ahkeralla arkistotyöllä, haastatteluin ja vankan lähdeaineiston avulla tekijät saattoivat maailmaan A4 kokoisen sukukirjan, joka on sukututkimuskirjaa laajempi. Se on kuvaus pudasjärveläisestä elämästä parin sadan vuoden ajalta.

Vaikka tarinan ytimessä on nimenomaan Nyynäjän talo ja Poroputaan suku, on siihen kiedottu laajalti pohjoispohjalaista kulttuurihistoriaa ja muutakin historiatietoa. Näin teos ei ole ainoastaan suvun sisäpiiriläisten ymmärrettävissä, vaikka toki sukutuntemus kirjaan tutustumista helpottaakin.

Ja kiitos sivun seitsemän ja muista kartoista, kiitos etukannen sisäsivujen hienosta ilmakuvasta, joka mahdollistaa kirjan tilus- ja muiden karttojen sijainnoinnin maisemaan ja jopa kuvakerronnan paikantamisen, jos lukija niin haluaa. Ja miksei haluaisi. Hieno idea!

Liikkeelle lähdetään sukutaustoista, haetaan vauhtia 1600-luvun lopun sukutiedoista ja päästään tavallaan suvun kantaisään, Paavo Poroputaaseen, laukkukauppiaaseen, maakauppiaaseen, kestikievarinpitäjään, Nyynäjän isäntään. Toki tilaa oli asutettu aiemminkin, mutta tässä kontekstissa Paavosta kehkeytyy suuri suvun päämies.

Poikansa Kalle nostetaan seuraavaksi esiin ja samalla siirrytään viime vuosisadan puolelle, seurataan kauppiaan elämää, maatalouden nousua, poronhoitoa ja miehen yhteiskunnallista elämää unohtamatta pieniä arkiaskareita, naapureita ja yhteiskunnallista kehitystä kerronnan ryhdittäjänä. Toki pientä nippeliäkin on, mutta paikkakuntalaiselle ja sukunsa tuntijalle toki mielenkiintoista.

Toisessa pääluvussa siirrytään tarkastelemaan maailmaa Nyynäjän talon ja tilan kautta. Etsitään koulunkäynti talossa, katsastetaan nyynäjäläisten uskonnollista elämää ja joudutaan toki täältäkin sotatielle isänmaata puolustamaan.

Loppupuolella teosta kuljetaan perhekunnittain, esitellään Poroputaan perillisiä ja heidän kohtaloitaan. Nämä osiot ovat perua yllä mainituista sukukokousten monisteista, jotka on jalostettu kirjan sivuille. Vaikka nämä henkilökuvat ovat selkeitä elämänkertoja, antavat nekin oman kuvansa siihen, mihin ihminen Iijokivarresta maailmalle elinaikanaan ehtii.

Viimeiset tekstisivut kuvaavat kantatalon rappiota ja päätyvät lopulta kuvaan, jossa Nyynäjää ei ole – vain palaneen tontin koivikko heijastuu Iijokeen. Teos loppuu laajaan sukuluetteloon.

Tekijät ovat liittäneet fiksusti esipuheensa loppuun lauseen, joka ohjaa suoraan liitteisiin. Sieltä löytyvät niin tekstissä *:llä merkittyjen sanojen selitykset, rahanarvon muutostaulukot, Pudasjärvelle tulleet Vienan pakolaiset, lähdeluettelot ja lähdeviitteet.

Tekijät lienevät taittaneet teoksen itse. Olisin kaivannut hieman ilmavampaa taittoa, mikä toki olisi lisännyt sivumäärää.

Teos on omistettu Nyynäjää rakentaneiden sukupolvien muistolle. Ja tekee sen hyvin – unohtamatta nykyisiä eläviä, joille kirja on matka oman identiteetin juurille.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös