Leena Marsio: Aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpanon valmistelu vauhdissa

13.2.2015

Aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpanon valmistelu vauhdissa 

Leena Marsio. Kuva: Liisa Tuomikoski (MV)Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten arjessa. Vietämme joulua ja monia muita vuotuisia juhlia, kuorolaulu kiinnostaa kaikenikäisiä, maakunnilla on omat ruokareseptinsä ja lapasmallinsa. Myös kesämökkeily sekä metsän antimien käyttö kuuluvat olennaisesti kulttuuriimme. Aineeton kulttuuriperintö yltää kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. 

Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten arjessa. Vietämme joulua ja monia muita vuotuisia juhlia, kuorolaulu kiinnostaa kaikenikäisiä, maakunnilla on omat ruokareseptinsä ja lapasmallinsa. Myös kesämökkeily sekä metsän antimien käyttö kuuluvat olennaisesti kulttuuriimme. Aineeton kulttuuriperintö yltää kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. 

Suomi hyväksyi Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Aineettoman kulttuuriperinnön vaalimisen ja siihen liittyvän yleissopimuksen tavoitteena on tukea aineettoman kulttuuriperinnön ilmenemismuotojen säilymistä elinvoimaisina. Aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimus antaa raamit toiminnalle, mutta jättää sopimusmaille vapauden löytää omanlaisensa tapa toteuttaa sen velvoitteita. Tätä suomalaista mallia etsitään ja rakennetaan parhaillaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut Museovirastolle tehtäväksi yleissopimuksen toimeenpanon valmistelun. Museovirasto luovuttaa keväällä 2015 opetus- ja kulttuuriministeriölle esityksen siitä, kuinka sopimusta olisi tarkoituksenmukaisinta toteuttaa Suomessa. Valmistelutyötä tehdään yhteistyössä ministeriön, asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa. 

Syksyn 2014 mittaan järjestettiin useita kuulemistilaisuuksia suullisen perinteen, esittävän taiteen, rituaalien, käsitöiden, luontoon liittyvien perinteiden ja moninaisuuden osalta. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi nelivuotiskaudeksi aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän, joka toimii sopimuksen toimeenpanon tukena. Elävä perinne -seminaari keräsi joulukuussa satapäisen yleisön Kulttuuritalolle kuulemaan ja keskustelemaan avauksista aineettomaan kulttuuriperintöön. 

Lisäksi lokakuussa ilmestyi Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen selvitys Aineeton kulttuuriperintö. Esimerkkejä Unescon 2003 yleissopimuksen toteuttamisesta verrokkimaissa. Verrokkiselvitys on laaja katsaus Unescon sopimuksen toteuttamiseen 15 eri maassa. Lisäksi esitellään Unescon aineettomiin kulttuuriperinnön luetteloihin nousseita kohteita eri maista. Näin pyritään löytämään tiekarttaa Suomen toimintamallille aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpanemiseksi ja laajemminkin aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseksi. 

Verkkosivuille www.aineetonkulttuuriperinto.fi kaikille on tammikuussa avattu määräajaksi avoin kysely, jonka toivotaan tavoittavan laajasti erilaisia yhteisöjä ja organisaatioita. Kyselyllä pyritään kartoittamaan yhtäältä sitä monialaista työtä, jota esimerkiksi erilaiset järjestöt, oppilaitokset, museot ja harrastajapiirit jo tekevät elävän perinnön parissa. 

Toisaalta kaivataan tietoa siitä, mitä  toiveita kentällä on sopimuksen toteuttamisesta. Miten luodaan prosessi, joka lähtee juuri Suomen tarpeista ja tilanteesta? Millaisilla askelilla sopimuksen toimeenpanoa suunnataan kestävästi tulevaan? Kyseessä kun ei ole kilpailu siitä, kenellä on hienoin tai ainutlaatuisin perintökohde vaan siitä, kuinka yhdessä edistämme aineettoman kulttuuriperinnön asemaa.

 

Leena Marsio

Kirjoittaja toimii aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattorina Museovirastossa. 

 

Kolumni on julkaistu aiemmin Kotiseutupostin 1/2015 Vieraskynä-palstalla.