Elämää Jaaran raitilla

22.8.2013
Jouni Juntumaa
Elämää Jaaran Raitilla ennen ja nyt
Jaaran kyläseura ry
2013
203 s.

 

Takaisin Kirjamakasiiniin

Sireenikylä Kiikoisissa

Jouni Juntumaa on Helsingin kaupunginkirjaston erikoissuunnittelija, jolla on kesäpaikka Jaaranraitilla Kiikoisissa, joka nykyisin kuuluu hallinnollisesti Sastamalaan.

Mutta ei sastamalalaisuus paista läpi tässä teoksessa, jonka etukannen sisäsivulla on hyvä kartta Jaaran kylästä Kiikoistenjärvestä etelään lähtevän Jaaranjoen ylittävän sillan molemmin puolin. Takakannen sisäsivulla on samasta kohteesta ilmakuvakartta, joka antaa vielä läheisemmän kuvan kertomuksen kohteesta.

Satuin äskettäin ajamaan Jaaran kylänraitin läpi tullessani Harjavallasta. Kuin sattumalta seuraavalla viikolla sain käteeni Juntumaan kirjan Jaarasta. Oli jotenkin läheistä katsella kuvia ja lukea tekstiä, kun oli saman miljöön juuri kokenut. Kylää kutsutaan sireenikyläksi eikä syyttä – pihat erotetaan maantiestä sireeniaidoilla, jotka varmaan parhaaseen kukinta-aikaan ovat mahtavan kaunis näky.

Jaaralaiset tuntuivat olevan huolissaan kylänsä kohtalosta pääteiden hiljalleen ohittaessa entisen Tyrvää– Pori -maantien varrella olevan tiiviin kylän. Kylän elämä alkoi hiljetä ja asukkaat olivat huolissaan tulevaisuudesta. Polkaistiin käyntiin Jaaran kylän historiaa ja entistä elämää kartoittava hanke, saatiin sille tukea Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (mikä vinkkinä muillekin kyläkirjahankkeille) ja vielä taitavakynäinen kirjoittaja kokoamaan kyläläisten tarinat, kuvat ja muun dokumenttiaineiston kokonaisuudeksi, joka toimii.

Nokkelasti Juntumaa sijoittaa Jaaran kylän ja kyläläisten historian maailmanhistorian verkkoon tuomalla taulukon muotoon maailman tapahtumia, Suomen historiaa, Tyrvään/Kiikoisten historiaa ja lopulta Jaaran tapahtumia. Kun 1600-luvulla Jaarankoskelle perustetaan mylly, Jaaran Kiikoisten kylän torppa perustetaan vuonna 1764, Ylijaaran talo toimii kestikievarina 1885 luvulta alkaen, Kiikoisten osuuskauppa tulee vuonna 1946, Jaaran kyläseura perustetaan vuonna 1982, Sale Suljetaan 1994 ja kunta myy eläinlääkärin talon vuonna 2012, on muutamaan aikapysähdykseen kiedottu niin maailmanhistoria kuin jaaralaisten elämän taitekohdat. (Tokihan näitä tapahtumia on listattu enemmänkin, mutta tässä vain muutama esimerkki.)

Lajilleen tyypillisesti teos esittelee Jaarankylän synnyn, väestön asettumisen tiloilleen, myllyn, sahan, kaupan tulon. Sillan rakentaminen avaa liikenneväylän ja ensimmäiset autot saapuvat, palokuntakin toimii ja sota tulee (niin kuin aina kaikissa kyläkirjoissa). Sivun 66 ilmavärikuva kertoo, miten kylä asettuu maisemaan ja miten uusi tie oikaisee ohi sireeniraitin, samalla alkaa kylän hiljeneminen. Juntumaa tarjoaa liikennemääriä, maatalouden muutosta, maassamuuttoa, maaltapakoa, mutta myös kyläseuran aktiivisuuden ja sen tunnustuksena Satakunnan vuoden 2009 Maakuntakyläksi valinnan.

Historiallis-taloudellisen pääluvun jälkeen siirrytään tarkastelemaan taloja Raitin varrella. Mukava Jorma Keski-Kiikosen kyläpiirros tarjoaa näkymän esiteltäviin tiloihin ja taloihin ja seuraavan sivun kaavio tilojen jakautumisesta kertoo lisää, kunnes päädytään jokaisen talon esittelyyn ja tekstiä elävöittäviin kuviin. Kunkin talon kohdalta on valittu ilmeisesti kertojien näkökulmaa heijastaen ns. etnografiset preesensit – aikatasot, joille kerronta kiinnitetään. Talon perustaminen, omistajan vaihdokset, talon myynti, navetan tulipalo, uusi omistaja, kaupan perustaminen ja lakkauttaminen, keskeishenkilöiden kuolema, rakennus kesäasunnoksi, limonaditehtailua ja kaikkea muuta, mitä tällä 15 talon raitilla on vuosikymmenien myötä tapahtunut. Teksti on luonnollisesti sisäpiiriläistä, mutta tarkoitettukin pääsääntöisesti talojen asukkaille, entisille ja uusille ja näiden lähipiirille. Valokuvat ovat harrastajakuvia perhealbumeista ja sen näköisiäkin tietysti. Vanhat tiluskartat tuovat lisäväriä, vaikka eivät välttämättä selkeyttä. Sivulle 188 on vielä koottu peitepiirroksenomainen kartta, johon muutamia kirjassa mainittuja, mutta kyläraitin ulkopuolelle jääviä paikkoja on asemoitu. Loppusivuilla on pari muistelukertomusta, vähän talokertomusten ulkopuolelta, mutta toki Jaarankylään liittyviä.

Lähdeluettelo antaa mahdollisuuden tutustua taustoihin tarkemmin. Viitteitä ei tekstissä ole. Taitto on rauhallisen avaraa – taittajaa ei mainita. Jatkuvasti väri- ja mustavalkoisten kuvien asettaminen rinnakkain käy silmään.

Kaiken kaikkiaan kelpo kyläkirja.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös