Torppari, suutari, apteekkari, pyykkäri

25.2.2014
Henna Aaltonen (toim.): Torppari, suutari, apteekkari, pyykkäri
Esko Aaltosen valokuvia

Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys
Forssa 2013, 96 s.
 

Takaisin Kirjamakasiiniin

Muisto kotiseutumiehestä

Forssalaisen tehtaalaiskodin pojasta kehkeytyi yksi Suomen merkittävimmistä kotiseutumiehistä. Hän syntyi vuonna 1893 ja päätti maallisen vaelluksensa vuonna 1966. Hän toimi lehtimiehenä ja perusti vuonna 1917 Forssan lehden ja Forssan kirjapainon vuonna 1920. Aaltonen toimi aktiivisesti kotiseututyössä käytännössä koko ikänsä. Hänen kädenjälkensä näkyy Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen perustamisessa, Talonpoikaissäätiön toiminnassa, Kansatieteellinen Filmi Oy:n perustamisessa ja toiminnassa. Ehtipä Aaltonen ennen yliopistovuosiaan toimia 1930-luvun lopulla Gummeruksen toimitusjohtajana ja väitellä vuonna 1944 Länsi-Suomen yhteismyllyistä. Hän oli siis kansatieteilijä, joka nimitettiin vuonna 1951 Turun yliopiston sosiologian professoriksi. Kansatiedettä oppiaineena ei Turussa tuolloin vielä ollut. Aaltosen professorikaudella vuoteen 1963 asti luotiin pohja tämän päivän yhteiskunnalliselle kansatieteelle ja nykyajan etnologialle Turun yliopistossa.

Valokuvaus oli Aaltosen harrastus ja osa hänen työtään. Kuvadokumentointi oli vuosisadan vaihteessa ottanut aimo harppauksen eteenpäin, ei vähiten I. K. Inhan ansiosta. Tämän työssä yhdistyivät karelianismi, kultakaudet, kuvataide ja kehittyvä valokuvaustekniikka. Kohteena hänellä, kuten sitten Aaltosellakin, oli talonpoikainen elämä ja sen arkiaskareet – ja ajalle ominaisesti jossain määrin romanttisessa valossa. Nimenomaan valossa, joka näkyy otosten harkittuna valonkäyttönä etenkin sisäinteriöörikuvissa ja kasvotutkielmissa.

Nyt käsillä olevaan teokseen Henna Aaltonen, Eskon pojanpojan tytär, valokuvaaja, taiteen maisteri, on koonnut 87 kuvaa Aaltosen tuhansia kuvia ja negatiiveja käsittävästä valokuva-aarteistosta. Pääosin aineisto löytyy Forssan museosta, mutta niitä on tallennettu myös Museoviraston kuva-arkistoon ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkiston kuvakokoelmiin. Kuvavalinnasta voi aina olla montaa mieltä, mutta liikkeelle lähdetään ihan konkreettisesti soutamalla, hevoskyydillä, vierretään kaskea ja leikataan viljaa Maatalouden eri askareet tulevat esiin osittain aktiivisina, osittain herkkinä tutkielmina, joissa yhdistyvät talonpoikainen elämänmuoto ja henkilötutkielmat. Naisten askareet nousevat esiin, pyykinpesu, leivonta, silittäjän henkilökuva, pellavaa pellolta luomupuulle.

Lapset ovat olleet varhaisten dokumentistien mielikohteita, niin tässäkin valikoimassa. Ja kylän yhteiset riennot, pyhäpäivän leikit ja kilpailut. Mutta vanhaa Forssaakin Henna Aaltonen on poiminut valikoimaansa. Torikuvia, poseeraamista apteekissa ja kirjakaupassa, paikallisten poliisivoimien ryhmäkuva, katunäkymä Kauppakadulta ja uutisluontoiset kuvat Forssan palosta vuoden 1929 kesäkuussa. Loppusivuilla kurkistetaan herrasväen koteihin emäntien ja isäntien pariin, mutta myös oivallisiin henkilötutkielmiin tavallisen rahvaan parissa. Kutakin kuvaa myötäilee lyhyempi tai pitempi kontekstiteksti – aina sen mukaan, mihin kuvien tiedot antavat myöten. Toivottavaa toki olisi, että mahdollisimman laaja Aaltosen kuvamateriaali saataisiin digitoitua ja näin kuvien ihmiset palautettua sinne mihin he kuuluivat – tavallisen kansan tutustuttaviksi.

Henna Aaltosen teos on hieno kunnianosoitus isoisoisälle. Samalla se on hieno muistutus siitä, että Esko Aaltosen elämäntyö ei ollut vain akateemista kirjoittelua. Se oli suomalaisen kansanelämän tulkintaa kuvin ja sanoin, se oli myös tekoja kotiseutuliikkeen kehitystyössä 1940-luvun lopulta alkaen. Esko Aaltonen muistetaan erityisesti Kotiseutuliiton perustajahahmona, Kotiseutuun kirjoittajana ja Liiton puheenjohtajiston jäsenenä Liiton perustamisesta alkaen vuonna 1949 vuoden 1966 poismenoon asti.

Jo etukannen kuva on houkuttava. Siinä setämies Nikolai Jussila tupruttelee kessupiipullistaan uunin edessä, vieressä kissa latkiskelee maitotilkkaansa. Savu nousee piipusta ja valaistuu vasemmalta tulevasta ikkunanvalosta. Ukko ja kissa.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös