Espoon seurakuntien rakennusperintöä

20.1.2014
Kari Pohjakallio
Espoon seurakuntien rakennusperintöä
Espoon perinneyhdistys Aurora ry:n julkaisuja
102 s.
2012

Takaisin Kirjamakasiiniin

Sakraalitiloja Espoossa

Vuoden 2007 Euroopan Rakennusperintöpäivän teemana Suomessa oli Julkiset sisätilat. Espoon perinneyhdistys Aurora osallistui päivien teemaan tuottamalla valokuvanäyttelyn, josta sittemmin jalostettiin digitaalinen kooste nimeltään Espoon sakraalitilat. Siinä esiteltiin sanoin ja kuvin valokuvia Espoon suomenkielisten seurakuntien tiloista. Mukana olivat kirkot, kappelit, seurakuntatalot ja niiden yksityiskohtia. Nyt tämä materiaali on työstetty painetun kirjan muotoon; kuviltaan vähäisempänä, mutta tekstiosioltaan laajempana.

Biologian opettajana elämäntyönsä tehnyt Kari Pohjakallio on myös innostunut historian harrastaja, siksipä tälle sujuvalle kynämiehelle sopikin hyvin ryhtyä kokoamaan kuvanäyttelystä teoskokonaisuutta. Hän yhdessä seurakuntien työntekijöiden kanssa on rajannut tehtävänsä ja kirjan sisällön käsittämään nimenomaan sakraalitiloja ja niiden sisältöjä. Sakraalitilojahan ovat sellaiset kirkolliset tilat, jotka on vihitty hiippakunnallisella tasolla tehtäväänsä, pääasiassa ne ovat kirkkoja ja kappaleita, mutta myös hautausmaita ja joitain muita yksittäisiä kohteita. Kaikki kirkon tilat eivät le sakraalitiloja Suuri osa seurakuntataloja, leirikeskuksia ja muita kokoontumistiloja eivät ole sakraalitiloja.

Teos alkaa luonnollisesti Espoon tuomiokirkkoseurakunnan tiloilla. Sitä ennen on kuitenkin sivulla 10 kartta, johon on sijoitettu kirkkojen, kappeleiden ja muiden esiteltyjen seurakunnallisten tilojen sijainti Espoon kartalla. Tästä ulkopaikkakuntalaiselta kiitos. Espoon tuomiokirkko on hiippakuntaansa kuutisensataa vuotta vanhempi ja siis yksi merkittävimmistä suomalaisista kirkkorakennuksista. Se toimii nykyään myös Espoon ruotsinkielisen seurakunnan kotikirkkona. Merkittävyytensä vuoksi juuri tämä kirkkorakennus on saanut laajimman esittelyn, minkä se toki ansaitsekin. Tämän jälkeen esitellään kuvin ja sanoin muut seurakuntatilat vanhan kirkon läheisyydessä ja siirrytään käymään läpi Tuomiokirkkoseurakunnan kappelit. Sitten seuraavat Tapiolan, Leppävaaran, Etelä-Espoon, Olarin, Kivenlahden ja Espoonlahden seurakuntien tilat ja lopuksi Esbo svenska församlingin Olars kyrka.

Kuvitus on hienoa, osittain erinomaista. Pienenä epäkohtana voisin todeta, ettei kuvien tekijänoikeuksia ole noteerattu – siis kuvien oikeuksien haltijoita tai kuvan ottajia ei ole mainittu edes liitetiedostona. Tämä ehkä on ollut ihan työekonominen kysymys, mutta silti… Kuvitus ei kerro ainoastaan rakennuksista vaan niiden yksityiskohdista alttareista. tekstiileistä, votiivilaivoista ja muista, joiden tekijät taas on huolellisesti dokumentoitu.

Teos on mielenkiintoinen ja kertoo oman tarinansa niin kirkosta kuin suomalaisesta kirkkoarkkitehtuurista Ja siitä, kuinka takavuosina kirkko panosti rakentamiseen ja tuotti merkittävää kansallista rakennusperintöä.

Mutta teoksesta voisi vetää suoran yhteyden kirkollisen kulttuuriperinnön laajempaankin tarkasteluun. Olisikin syytä koota voimat yhteen ja laatia vaikkapa hiippakunnittain tai seurakuntayhtymittäin kirkollisen kulttuuriperinnön strategiat, joita joissain on laadittukin. Olin yhteydessä Seurakuntien hallinnon ja talouden yksikön museoalan tutkija Nina Lempaan, kun suunnittelin Tampereen seurakuntayhtymän kulttuuriperintöstrategiatyön aloittamista. (Hanke on ainakin toistaiseksi rauennut.) Hän välitti seuraavanlaisen viestin, joka sopinee tähän teosesittelyn loppuun:
”Seurakunnan kiinteistöstrategioita on laadittu ja ne sisältävät myös arvokiinteistöjen rakennusten (kirkot, tapulit, siunauskappelit ym.), irtaimistojen ja hautausmaa- alueiden ylläpitoon ja hoitoon liittyviä asioita. Seurakuntien kirkkojen esineistön inventoinnin saaminen digitaaliseen muotoon on ihan tämän päivän asiaa. Usein luettelot ovat vielä manuaalisia kortistoja ja niiden päivittäminen on ajankohtaista. Hautamuistomerkkien arvojen säilyttäminen hautausmailla vaatii lisää huomiota. Näitä asioita voitaisiin seurakunnan kulttuuriperintöstrategiassa nostaa esille.”

Kirkkohallituksen hallinto-osaston verkkosivuilla on koottuna tietoa seurakuntien kulttuuriperintötyöhön seuraavilla sivustoilla:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=kulttuuriperinto
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp2?open&cid=Content25F609
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content3F38C0

Mutta vielä Pohjakallion kirjaan. Se on hieno osoitus seurakuntien ja kotiseutuyhdistyksen yhteistyöstä, sen teksti on sujuvaa ja sisältää mahdottoman määrän tietoa, kuitenkin luettavassa muodossa. Taitto on tyylikäs (Taittopalvelu Yliveto) ja kokonaisuus sisältönsä arvon mukainen.

Lassi Saressalo

Kirjaa voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista ja Espoon yhteispalvelupisteistä sekä suoraan yhdistykseltä.

Takaisin ylös