Herran kukkarossa

23.9.2013
Anssi Orrenmaa (toim.)
Herran kukkarossa
Kitinojan kirja
Kitinojan kylähistoriapiiri ry
2013
528 s.

Tekemisen meininkiä

Ottaessaan tehtävän vastaan toimittaja Anssi Orrenmaa, lakeuksien kuvaaja, ilmoitti, että hän sitten toimittaa, muut saavat kertoa. Ja näin tehtiin. Oli vuosi 2010. Itse asiassa työ oli alkanut jo edellisvuonna, kun kyläläiset olivat päättäneet, että nyt tehdään kyläkirja. Ja kitinojalaisuuteen kuuluu, että kun kerran päätetähän niin tehrähän kans. Itse asiassa aineiston kokoajia perustetussa Kitinojan historiapiirissä olivat Alpo Kitinoja, Annikki Koski, Jukka Koski, Väinö Kuoppala sekä sukututkija Esko Töyli. Orrenmaa luonnollisesti mukana joukossa. Historiapiiri rekisteröitiin yhdistykseksi, jotta rahoituksen kokoaminen työtä varten olisi juridisesti selkeämpää.

Orrenmaa itsekin ihmettelee, miten paljon lähes valmista aineistoa kyläläiset kokosivat työn aikana. Hän laati kymmenen pääluvun suunnitelman ja siinä on pysytty. Teos ei ole kronologinen historia, vaan asiakokonaisuuksiin jaettu kertomus, tarina ja dokumenttisikermä, helppolukuinen, ja Jaana Huhtalan erinomaisen kauniisti taittama. Selkeiden perustekstikappaleiden lomaan on siroteltu tiiviitä tarinoita ja faktalaatikoita kainaloteksteiksi, mikä selkeästi elävöittää kokonaisuutta. Orrenmaan teksti taas on miellyttävää lukea, siinä yhdistyy taitava sanankäyttö selkeään eteläpohjalaiseen itsetuntoon ja ehkä positiiviseen ironiaankin.

Viiteen ja puoleen sataan sivuun mahtuu paljon asiaa. Alkaen Kitinojan nimen erilaisista selvityksistä, uudisraivaajista ensimmäisiin tilallisiin ja sukuihin. Kun lapsille haluttiin sivistystä, perustettiin oma koulu omin varoin ja omista hirsistä, ja kaiken kukkuraksi oma hautausmaa ja sen kupeeseen oma, yksityinen kirkko körttien ja evankelistenkin yhdessä ja erikseen käyttää. Ja tietenkin muillekin avoimena. Lienee ainut yksityinen kirkko Suomessa. Osansa saavat kyläkirjoille tyypilliseen tapaan kaupat, pankit, yhdistystoiminta, lasten leikit ja pelit, meijeri, maamiesseura, kuorotoiminta, maatalousnaiset. Maatalouden muuttuminen havaitaan, ja Kyrönjoen mahdoton tulviminen ja viisikymmenvuotinen tulvasota päättyy joen nöyrtymiseen penkereiden väliseksi uomaksi.

Eipä kitinojalaisiakaan sota väistänyt. Vapaussotaan lähdettiin joukolla ja jopa suistettiin juna kiskoilta naapuripitäjän puolella. Oli vain väärä juna, jossa mm. mukana kaksi senaattoria ja muuta oikeata kansaa! Isänmaan vapaus vaati kylältä kaksi uhria ja saman vapauden puolustaminen miespolvi myöhemmin peräti 24 sankarivainajaa. Sota toi siirtoväen kotoutettavaksi kylille ja osoitti, että ilman miesvoimaakin talous pyörii.

Loppupuolella käväistään pokkaamassa Vuoden eteläpohjalaisen kylän palkinto vuonna 2011 ja seuraavana vuonna Valtakunnallinen vuoden kylän palkinto. Ja kahvitetaan uutta tasavallan presidenttiä, joka kutsuttuna poikkesi kylälle ja samalla muistellaan Kekkosen aikaa. Tämä nimittäin kävi metsällä herraseurassa seutukunnalla 1950-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa. Näistä matkoista on Kalevi A. Mäkisen hieno kuvaliite. Samoja kuvia katselimme Seinäjoen kaupungintaloilla kesän 2013 kotiseutupäivien yhteydessä.

Kaupunkilaisiksikin kitinojalaiset rupesivat, kun Seinäjokeen liitettiin vuonna 2009 Ylistaro ja sen mukana myös Kitinoja.

Kirjan loppusivun luettelo Kitinojan tärkeistä vuosista kertoo sekin oman tarinansa. Siihen on itse asiassa tiivistetty edellisten viidensadan sivun kylähistoria. Ja siihen on tiivistetty myös kitinojalaisen oman tekemisen meininki, joka huokuu koko teoksen jokaiselta sivulta. Orrenmaa tiivistää kitinojalaiset arvot kuuteen peruskäsitteeseen, jotka eivät ole muuallakaan vieraita, mutta ehkä täällä erityisen vahvoja. Ne ovat Koti, Uskonto, Isänmaa, Yritteliäisyys, Yksilöllisyys ja Yhteisöllisyys, kaikki tarkoituksella isoilla alkukirjaimilla kirjoitettuna.

Vierailullaan presidentti Niinistö totesi: ”Vaikuttaa melkein uskomattomalta. Täällä on ollut tätä talkoohenkeä jo 1800-luvun lopusta lähtien. Koulusta on lähdetty liikkeelle ja päädytty valokaapeli-osuuskuntaan ja kaikkeen siltä väliltä. On se vaikuttavaa ja henki tuntuu olevan päällä edelleenkin.” (Presidentti varsinaissuomalaisena ei tuntenut käsitettä kökkä, vaan käytti sen sijaan talkoo-termiä!)

Kirjan tarinat ovat kaikkiaan yhdeksäntoista kyläillan satoa, joissa kävi ainakin 90 eri henkilöä kolmen vuoden aikana. Siinäpä kökkää kylliksi!

Hieno teos!

Lassi Saressalo

Kirja maksaa 50 € ja sitä voi tilata numerosta 045-8643933