Jääkärihaudat Etelä-Pohjanmaalla

1.10.2012
Hokkala Lasse et. al. (toimituskunta):
Jääkärihaudat Etelä-Pohjanmaalla
Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry. Etelä-Pohjanmaan osasto.
Oulu 2012.
159 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Jääkäreiden paikat

Jääkäripataljoonassa 27 palvelleita tapaa enää vain hautausmailla. Sisällissodassa kaatuneet löytyvät useimmiten vapaussodan muistomerkkien luota.  Jääkäreille on myös pystytetty muistokiviä, joihin kunkin pitäjän jääkäreiden nimet on ikuistettu.

Sodasta selvinneet palasivat arkipäivään, kuka kotikonnuilleen, kuka minnekin ammattinsa vieminä ja tulivat haudatuiksi siviileinä suku- tai yksityishautoihin. Useimmiten näitä hautoja koristaa jääkäriristi merkkinä tästä vainajan elämän  merkittävästä vaiheesta.

Jääkäripataljoona 27 perinneyhdistys, joka jakautuu maakunnallisiin osastoihin, on ottanut tehtäväkseen kartoittaa jääkäriliikkeeseen kuuluneiden Saksassa palvelleiden hautapaikat. Näin myös on tehty Etelä-Pohjanmaalla.

Allekirjoittanut ei ole näitä kokoelmia ennen tavannut, mutta nyt käsillä olevan teoksen tekstistä selviää, että ainakin Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa on kartoitustyö tehty ja julkaisu saatu aikaan.

Etelä-Pohjanmaalta lähti Saksaan sotilaskoulutusta hakemaan kaikkiaan 240 miestä. Hautoja löytyi kuitenkin vain 22 paikkakunnalta 128 kappaletta. Noin puolet eteläpohjalaisista on haudattu muualle, mikä kertoo aika tavalla suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksesta itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä. Muualle kuin alkuperäiseen kotiseurakunnan multiin haudatut on esitelty kirjan lopussa.

Kutakin hautapaikkaa kohden, siis haudatuista jääkäreistä, annetaan syntymä- ja kuolinaikatiedot, vanhempien nimet, Saksan vaihetta edeltänyt ammatti ja tiivistetty matrikkelitiedosto jääkäriajasta Saksassa, paluuaika Suomeen sekä osallistuminen vapaussotaan, mahdollinen kaatumisaika ja -paikka sekä osallistuminen ns. heimosotiin, sotilasarvot ja ylennysajankohdat myös myöhäisemmiltä ajoilta sekä jääkäriaikainen valokuva.

Sen sijaan varsinaisia elämänkertatietoja ei ole annettu; julkaistuista elämänkerroista annetaan bibliografiatiedot. 

Jääkärihaudat esitellään pitäjittäin niin, että mukana ovat erikseen myös nykyisin yhteen liitettyjen kuntien hautausmaat. Näin mm. Alahärmä, Kortesjärvi ja Ylihärmä ovat omina kokonaisuuksinaan, vaikka nykyisin kuuluvatkin Kauhavaan. Tämä on hyvä asia, eiväthän kotiseudun mullat mihinkään ole kadonneet.

Kunkin pitäjän kohdalla on tiivis tietopaketti kunnan/seurakunnan taustasta, kirkon historia ja kuva, kuvaus hautausmaasta tai -maista sekä haudattujen jääkäreiden lukumäärä. Tätä seuraa hautausmaan pohjapiirros, johon on merkitty hautojen sijainti.

Mikäli hautausmaalla on vapaussodan muistomerkki, jääkärimuistomerkki tai vapaussodan sankarihautamuistomerkki, niistä on esitetty kuvat.

Matjas Jumiskon taitto on erinomaisen tyylikäs ja hautausmaapiirrokset selkeät. Tyylikkyys kunnioittaa teoksen varsinaista sanomaa, muistoa jääkäreistä.

Ennen varsinaista esittelyosiota tarjotaan lukijalle kertomus jääkärivärväyksestä Etelä-Pohjanmaalla 1915–1917. Se on lyhennelmä Simo Isotalon vuonna 1998 pitämästä samanaiheisesta esitelmästä.

Tämän lisäksi olisi jääkäriliikkeestä ehkä vähemmän tietävä kaivannut edes tiivistä kertomusta jääkäreiden palvelusta Saksassa. Tokihan matrikkelitiedoista selviää jotakin, mm. taistelupaikat Riianlahden rintamalla, mutta silti yleiskuvan saamiseksi olisin kaivannut muutaman sivun esityksen.

Esimerkiksi lukija saattaisi kaivata selvitystä, mitä tarkoitti ”lähetettiin Altonan työosastoon” tai miksi muutama värväytynyt jo muutaman viikon jääkärikauden jälkeen siirrettiin siviilipalvelukseen.

Altonan työosastohan oli eräänlainen ”kurikomppania”, jonne joutuivat ne, joiden suomalainen talonpoikaisluonne ei tullut toimeen preussilaisen sotilaskurin kanssa, ja kriisiytymisen tulos oli siirtäminen pois palveluksesta. Tällaisia tapauksia oli kaikkiaan 224 koko pataljoonan osalta.

Jotkut lyhyet palvelusajat ja siirtäminen siviilityöhön selittyvät joko sairauksilla tai siitä, että joukkoon värväytyi suursodan sytyttyä Saksassa ”venäläisinä” internoituja, mm. merimiehiä, jotka näin pääsivät pois internointileireiltä, mutta saattoivat huomata joutuneensa ojasta allikkoon.

Jonkin verran toimitustyötä olisi vielä voinut tarkentaa, mm. sivulla 90–91 on merkitty kolmelle jääkärille ammattikuvaukset: ”Oli ammatiltaan työmies", "työskenteli työmiehenä" ja "toimi työmiehenä”. Tokihan tällaiset olisi voinut samanlaistaa – ainakin samalla aukeamalla.

Toimituskunta on tehnyt suuren salapoliisityön hakiessaan ja dokumentoidessaan eteläpohjalaisten jääkärien hautapaikat. Kiitokset siitä.

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tilata Suomen Jääkärimuseosta: p.06) 2412 9841, p.040 148 4420, p.040 764 7755, suomen.jaakarimuseo @ kauhava.fi

Takaisin ylös