Janne Vilkuna: Allikon ääreltä ojaan?

30.4.2014

Vuoden vaihteessa koulunkäynti päättyi maamme vanhimman suomenkielisen oppikoulun, Jyväskylän lyseon, komeassa vuonna 1902 valmistuneessa ulkoa ja sisältä suojellussa koulutalossa. Samaan aikaan työtään teki kaupungin työryhmä, jonka tehtävänä oli tarkastella Jyväskylän kaupungin talouden tasapainottamisohjelmaan liittynyttä ehdotusta ”selvitetään mahdollisuus luopua [valtakunnallisen erikoismuseon eli] Suomen käsityö museon ylläpidosta kaupungin varoilla”.

Vaihtoehtoja oli annettu neljä: museon nykytilanne säilyy, museo säätiöitetään, kaupunki luopuu museon ylläpidosta ja museon toiminta lakkaa tai se muuttaa toiselle paikkakunnalle.

”Kehittämisehdotuksiin” oli mahdollista ottaa kantaa ja niitä lähetettiinkin runsaasti.  Suomen Kotiseutuliiton kannanotto päättyi seuraavasti: ”Kaiken kaikkiaan Suomen Kotiseutuliitto painottaa, että Suomen käsityön museon aseman uhanalaisuus ja jopa mahdollinen lakkauttaminen vaarantavat sekä ainutlaatuisten museokokoelmien säilyvyyden ja käytettävyyden että työntekijöiden saavuttaman asiantuntijuuspääoman. Tilanne on uhka sekä koko suomalaisen käsi- ja taideteollisuuden kehitykselle että kulttuuriperintöömme olennaisesti kuuluvien kansallispukujen tulevaisuudelle.”

Kulttuuri- ja liikuntalautakunta päätti 23.4.2014 esittelijänsä esityksen mukaisesti jatkaa museon toimintaa kaupungin yksikkönä. Pahin on ohi, mutta lähitulevaisuudessa on edessä vielä yksi haaste. Jyväskylän tilapalvelu haluaa nimittäin museon pois hienolta paikaltaan kävelykadun varrelta ja käsi- ja taideteollisuuden Taito-kaupan viereltä. Tuon parempaa paikka museolle ei juuri voi olla!

Kun kaupunki oli siirtänyt lukiokoulutuksen kaupungin ja maalaiskunnan liitosneuvottelujen yhteydessä koulutuskuntayhtymälle, yhtymä lukioverkkoa järjestellessään lopetti lyseon toiminnan edellä mainitussa koulurakennuksessa.  Lopetuksen myötä kiinteistö siirtyi takaisin kaupungille. Torin varrella olevaan koulun 1950-luvulla rakennetussa nk. uudessa osassa oli sisäilmaongelma, mikä johtanee sen purkamiseen tilalle tulevien uljaiden kerrostalojen tieltä.

Vanhalle koulurakennukselle ei ole löydetty luontevaa uutta ostajaa tai käyttäjää. Vanhan kaavan mukaan apu löytyy tietysti museoista eli tilapalvelu haluaisi sinne käsityön museon, jotta se voisi myydä hyvällä hinnalla nykyisen museohuoneiston. On vain niin, että nykyaikaiselle museolle ei juuri haastavampaa yleisötoimitilaa voi ajatella kuin suojeltu arvorakennus ja vielä vanha koulu.

Professori emeritus Panu Kaila varoitti jo vuosia sitten, että vanhan arvorakennuksen ottaminen museokäyttöön on yksi varmimpia tapoja tuhota se, koska museokäyttö tuo tullessaan massiivisen ilmastoinnin ja saavutettavuuden edellyttämät kulkuväylät ja hissit. Tällaisen peruskorjauksen vuokravaikutuskin olisi ilmeisen hurja.

Vaikka komea koulurakennus on keskustassa, se on pahasti sivussa siitä ihmisten kulkuväylästä, jonka varrella käsityönmuseo juuri nyt on. Miksei museo saa olla siinä, missä sen yhteiskunnallinen saavutettavuus ja tuottavuus ovat huipussaan eli nykyisessä paikassaan?   

kysyy

Janne Vilkuna
Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja