Janne Vilkuna: Meidän aineeton kulttuuriperintömme!

21.9.2015

Unescon yleiskokous hyväksyi 1972 maailmanperintösopimuksen, joka koskee sekä yksittäisiä monumentteja, rakennuksia ja alueita että luonnonperintökohteita. Suomi liittyi sopimuksen 1987. Maailmanperintösopimuksesta jätettiin tarkoituksella pois aineeton kulttuuriperintö.  Paine sen mukaan saamiseksi tuli alkuun pääasiassa länsimaiden ulkopuolelta. Lopulta Unescon yleiskokous hyväksyi 2003 Aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen. Suomi liittyi sopimukseen 2013. 

Molempien sopimusten kansallinen hallinnointi on Museovirastolla. Opetus- ja kulttuuriministeriö perusti syksyllä 2014 aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän sopimuksen toimeenpanon tueksi. Yleissopimuksen piiriin kuuluvat suullinen perinne ja ilmaisu, esittävät taiteet, sosiaaliset käytännöt, rituaalit ja juhlatilaisuudet, luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvä tieto ja käytännöt sekä perinteiset käsityöläistaidot.

Maailmanperintösopimuksen ja aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimusten välillä on kaksi olennaista eroa. Ensiksi aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksesta puuttuu maailmanperintösopimuksen kohteiden avainkriteeri ”yleismaailmallisesti erityisen arvokas” ja toiseksi siinä on olennaisesti vahvistettu yhteisöjen osuutta. Nimenomaan perinnettä ylläpitävät yhteisöt määrittelevät, ehdottavat ja antavat suostumuksensa heille arvokkaan perinteen päätymiselle sopijamaiden omin kriteerein laatimaan kansalliseen luetteloon ja sopimuksen kansainvälisille listoille.  

Aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimus on hyvin linjassa Euroopan neuvoston kulttuuriperinnön yhteiskunnallista merkitystä koskeva puiteyleissopimuksen (Faron sopimus) kanssa, joka edennee eduskuntaamme hyväksyttäväksi syksyn aikana. Sama osallistava periaate sisältyy myös perustuslakimme pykälään 20: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” 

Kansallisessa luetteloinnissa on siis kyseessä kokonaan uusi avoin yhteisölähtöinen prosessi. Laajan jäsenkuntansa vuoksi kulttuuriperinnön suhteen aktiivisia yhteisöjä tavoittava Kotiseutuliitto on aktiivisesti mukana toteuttamassa sopimusta. Liitto korostaa, että prosessin aikana on huolehdittava, ettei synny kahtiajakoa luetteloon kelpaavaan ja kelpaamattomaan kulttuuriperintöön. Pitää päinvastoin jatkuvasti korostaa kaiken kulttuuriperinnön arvoa ja sitä, että paikallisyhteisön kulttuuriperinnön arvon voi arvioida vain yhteisö itse!

 

Janne Vilkuna

Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja
Aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän jäsen

P.S. Seuraa sivua: www.aineetonkulttuuriperinto.fi

 

Kuva: Marleena Mustola.

 

Kolumni on julkaistu aiemmin Kotiseutupostissa 3/2015