Jorma Uotinen: Suomi minut synnytti, maailma imetti

28.5.2015

Kun Riitta Vanhatalo pyysi minua kotiseutukummiksi, helposti innostuvana suostuin. Suostumukseni sai minut miettimään, mitä kotiseutu minulle on ja mitkä paikat koen kotiseudukseni. Mieleeni tulivat ensimmäiseksi runoilijan sanat: ”Suomi minut synnytti ja maailma imetti.”

 

Pori

Synnyin Porissa ja vietin siellä ensimmäiset 19 vuotta. Kaikki se, mitä olen siellä kokenut, oppinut, kohdannut kulkee mukanani lopun elämääni, tahdoin tai en. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus kaikille niille valinnoille, joita myöhemmin olen elämässäni tehnyt.

Porista alkoi vaellukseni, levottomuuteni, uskoni, epäilyni, kärsimättömyyteni, hallusinaationi, rakkauteni, kostoni, tanssini, lauluni, teatterini – elämäni.

Nuoruusvuodet eivät aina olleet mutkattomia. Sain kokea myös sen miten pikkukaupungin ihmiset 1960-luvulla suhtautuivat erilaisuuteen. Vuosien myötä porilaiset ovat muuttaneet asennettaan minua kohtaan. Porilaiset ovat nimittäneet minut kaupungin ensimmäiseksi kulttuurilähettilääksi

Käyn Porissa edelleen säännöllisesti ja tunnen sen vielä 40 vuoden jälkeenkin kotikaupungikseni. Porissa jokainen askeleeni on ladattu emootioilla, muistoilla, tuoksuilla, äänillä. Joskus sietämättömyyteen asti.

Rakastan Poria, sen taloja, katuja, puistoja, ihmisiä. Kotikaupunkiani, jossa satuin syntymään.

Pariisi

Kun ensimmäisen kerran menin 19-vuotiaana Pariisiin, kirjoitin äidilleni postikortin: ”Tässä kaupungissa haluan joskus työskennellä.”

Meni seitsemän vuotta ja löysin itseni tanssijana Pariisin oopperan näyttämöltä. Asuin, elin, tanssin ja rakastin Pariisissa kaikkiaan viisi vuotta. Ne vuodet olivat äärimmäisen intensiivistä aikaa ammatillisesti, elämyksellisesti ja rakensivat identiteettiäni. Noiden vuosien aikana kasvoin taiteilijaksi.

Oli suuri etuoikeus saada tanssia Pariisin suuren oopperan näyttämöllä. Pariisin vuodet avasivat minulle koko tanssimaailman ja sen avulla olen luonut verkoston, jonka merkitys on kumuloitunut suomalaisen tanssikulttuurin hyväksi.

Pariisissa tunnen aina olevani kotonani. Pariisissa kohtaan henkisen kulttuuri-ilmaston, johon on vaivatonta sopeutua, hengittää. Usein ajattelen, että palaan vielä asumaan Pariisiin.

Pariisi on unelmieni kotikaupunki.

Kuopio

Vierailin Kuopiossa ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla. Siitä lähtien Kuopio on kulkenut elämässäni ja viimeiset 14 vuotta intensiivisesti, kun olen saanut luoda Kuopio tanssii ja soi -tapahtuman taiteellista profiilia.

Vaikka en ole koskaan vakituisesti asunut Kuopiossa, tunnen sen silti kotipaikakseni. Mikä riemullisinta, tunnen että kuopiolaiset ovat ottaneet minut omakseen ja arvostavat työtäni. Se luo valtavan onnen tunteen. Ja tunnen tehtävästäni suuren vastuun.

Joka vuosi joudun uudelleen miettimään, mistä seuraava houkutin yleisön saamiseksi. Vastaukseni on: sieltä missä sisältö nostetaan ykköseksi ja missä se perustuu osaamiseen ja ammattitaitoon. Tärkeä valintakriteeri on valittujen teosten sisältö ja esteettinen suhde nykypäivään.

Festivaali pyrkii ainutlaatuiseen, alkuperäiseen, koskettavaan elämykseen: tanssiin ilman rajoja.  Kuopio tanssii ja soi on avoimuuden ja yhteisöllisyyden festivaali.

Tulevan kesän 2015 ohjelmistossa on teoksia ja tekijöitä, jotka selkeästi eroavat toisistaan ja joilla kaikilla on oma viestinsä, jotka itse muuttavat taiteensa rajoja ja luovat uusiksi tanssin kielen.

Tänään, enemmän kuin koskaan tanssin historiassa, moninaisuus sekä tyylien ja kansallisuuksien sekoittuminen edistää uusia ilmaisutapoja nähdä ja tulkita maailmaa, elämää, meitä itseämme.

Kuopio kotikaupunkina pysyy sydämessäni senkin jälkeen, kun aikani siellä on ohi.

Odotan innolla tulevaa kesää ja Kotiseutuklubin tapaamista Kuopiossa. Tervetuloa!

 

Jorma Uotinen

Kirjoittaja on tanssitaiteilija, laulaja ja koreografi sekä Kotiseutuklubin kummijäsen.

Kuva: Pasi Haaranen.

 

Kolumni on julkaistu aiemmin Kotiseutupostissa 2/2015