Karhujen ja kalmosaarten mailta

11.4.2013
Mauri Mönkkönen
Karhujen ja kalmosaarten mailta.
Saloseudun vanhimmat tarinat, niiden todellisuus ja maailmankuva
Mujejärven kylätoimikunta
2012
255 s.

Salokylien ihmisten maailmankuvaa etsimässä

Mauri Mönkkönen on lieksalainen historiantutkija, jolla on runsaasti meriittejä oman maakuntansa ja alueensa historian kirjoittamisesta. Nyt hän on tarttunut historioitsijalle ehkä vieraampaan aineistoon, suulliseen perinteeseen, jota dokumenttiuskovaiset historioitsijat ovat perinteisesti kaihtaneet.

Siksipä käteeni toimitettu Mönkkösen uusin teos herätti heti erityisen mielenkiinnon; käsitelläänhän siinä juuri suullista – sittemmin kirjalliseksi muuttunutta kansanperinnettä, folklorea. Aineisto on koottu eri arkistoista, mutta myös tämän päivän kertojilta. Kirjallisesti ehkä merkittävin Mönkkösen lähteistä on itse kuulemiaan paikallis-, kulku- ja uskomustarinoita lehtiin kirjoitellut Taula-Matti, alun perin Matti Piirainen ja sittemmin Matti Paulamiehen nimekseen ottanut. Mutta löytyy lähteistä myös Samuli Paulaharju, joka kierteli noita selkosia 1900-luvun alussa. Osansa saavat myös aiemmat kansanrunouden kerääjät, joita Mönkkönen kritisoi kertojien unohtamisesta. Näin olikin, maantieteellis-historiallisen metodin tutkijat metsästivät kertomusmotiivistojen levinneisyyttä – eivät kertojia.

Mutta missä ovat Mönkkösen Mujejärvi, Petäiskylä, Kuohatti ja Saramo, Lauvus, Vepsä ja Jonkeri? Entä Savijärvi, Nurmijärvi, Uusikylä ja Vielin takalisto? No Nurmeksen, Kuhmon ja Lieksan syrjäseuduilla, rajanpinnan kyliä – ikiaikaisia idän ja lännen kohtaamispaikkoja. Mutta olisihan nuo voinut tämän päivän kartallekin merkitä. Toki yleiskartta sivulla 12, selityskartta sivulla 28 ja hautapaikkakartta sivulla 166 antavat kuvan siitä, missä liikutaan, mutta kuitenkin.

Kyseessä on siis historiatutkijan tulkinta suullisesta perinteestä. Tällöin luonnollisesti nousee esiin historiallisen paikkatarinaston totuusarvo, paikkatarinaston suhde vaellustarinastoon, paikkatarinoiden ja uskomustarinoiden suhde ja faktat, joita Mönkkönen hakee antaakseen selityksiä tapahtumakertomuksille. Vanhin kertomussikermä ovat syntykertomukset ja paikannimiselitykset, joista osa on selkeästi kansainvälistä yliaikaista motiivistoa (mm. jotunit, lappalaiskertomukset), osa taas jo rappasotien aikaa kuvaavia vainolaistarinoita, jotka luonteensa mukaisesti sijoitetaan kertoja- ja kuulijayhteisölle tuttuihin maisemiin ja kiinnitetään paikkoihin nimenomaan totuusarvon korostamiseksi. Kertomukset vanhoista kirkonpaikoista, tarinat kalmosaarista (väliaikaishautausmaista), oudoista näyistä, sotilaskarkureista, uhkaavista epämääräisistä aineksista, kuten mustalaisista, ovat eläneet ja elävät edelleenkin niin folkloressa, arkistoloressa kuin kirjallisessa kerronnassa.

Toinen suuri paketti ovat uskomustarinat, jotka liikkuvat uskomusten, tabujen, normirikkomusten ja levottomien vainajien teemoissa. Nousevat esiin karhumytologian viimeiset näkymät, karsikot, noidat ja tietäjät, naisen väki, metsään eksyttäjät, karjataiat ja taudinselitykset. Pääosin kaikki vaellustarinoita ja yleisempääkin uskomusperinnettä, jotka kiinnittyvät nekin paikkoihin kerronnan tehostamiseksi ja istuttamiseksi kuulijayhteisölle ymmärrettäväksi.

Kaiken tämän Mönkkönen taitavana historiantutkijana paikallistaa menneisyyden asiakirjatietojen pohjalta, seuraa asutus- ja sukuhistoriaa, oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja muita aineistoja ja omalla tavallaan jälleen juurruttaa motiivistot saloseudulleen. Ja lopulta kokoaa yhteen oivalluksensa niin historiantutkijana kuin kerronnan tutkijana loppulukuihin, joissa avaa kerronnan ja faktan väliset suhteet. Ja tekeekin sen taitavasti. Olisin kuitenkin toivonut hieman perusteellisempaa syventymistä Marjatta Jauhiaisen/Lauri Simonsuuren uskomustarinoiden tyyppiluetteloon, joka olisi antanut selkeät levinneisyysalueet tarinamotiivistoille ja sitä kautta sitonut kokonaiskertomuksen laajempiin yhteyksiinsä.

Mutta kirjallisuutta on luettu, uutta ja vanhaa, myös folkloristista ja uskontotieteellistä, mistä kiitos tekijälle. Ja kiitos myös huolellisesta viittausjärjestelmästä, joka on tarkkaa, mutta yläindeksoituna ei liiemmin häiritse lukijaa.

Oiva teos, joka etelän miehen – ja naisenkin – kannattaa ottaa työn alle.

Lassi Saressalo

Kirjaa myyvät seuraavat myyntipisteet:

Lieksa: Mottimaja,Lieksan kirjasto ja Mauri Mönkkönen p. +358409664760
Kuhmo: Kuhmolaisen toimitus,huonekaluliike Mansetti ja Riitta Kähkösen kangasliike.
Nurmes: S-Market Porokylä,Nurmeksen kirjasto ja Raimo Pääkkönen p. +358408296739