Sampo Purontaus: Kaupunki – kylä

17.3.2014

Viimeisimmät kuntaliitoskierrokset ovat jälleen nostattaneet keskustelua kylistä ja kaupungeista sekä siitä, mitä näiden asumismuotojen yhdistämisestä seuraa. Menetetäänkö kuntaliitoksessa jotain arvokasta suomalaisesta asumismuodosta?
Kuva: Sirkku Purontaus

Kuntalain mukaan kunta voi käyttää nimitystä kaupunki, kun se katsoo täyttävänsä kaupunkimaiselle yhdyskunnalle asetettavat vaatimukset.  Kuntaa kaupungiksi määriteltäessä tulee erityisesti kiinnittää huomiota kunnan kaupunkimaiseen rakenteeseen ja toimintojen monipuolisuuteen. Myös kylän määrittelyssä korostuvat toiminnalliset ja sosiaaliset piirteet, koska erillistä hallinnollista statusta ei kylällä kunnallishallinnossa ole.

Kokkolan kaupunkistatuksen määritteli kuningas Kustaa II Aadolf Tukholmassa syyskuun 6. päivänä vuonna 1620. Tuolloin antamillaan privilegioilla Kustaa-kuningas halusi varmistaa kymmenyksiensä keräämisen keskipohjalaisilta talonpojilta. Syksyllä 1620 Kokkola oli muutaman korttelin kokoinen taajama Kokkolahden pohjukassa. Tarkkaa väkimäärää noilta ajoilta ei tiedetä, mutta Kokkolan historian vuoden 1636 manttaaliluettelon mukaan kaupungissa asui 164 henkeä.   Tilastokeskus  määrittelee taajamaksi asutuskeskittymän, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja jonka asuin- tai muiden rakennusten etäisyys toisistaan on enintään 200 metriä. Väkeä ei kaupungissa sen alkuaikoina ollut siis taajamaksikaan, mutta rakennuskannan tiheys täytti taajaman kriteerit hyvinkin. Jopa niin hyvin, että tiheään rakennettu puukaupunki on palanut muutamia kertoja vuosisatojen aikana.

Väkiluvusta ei ainakaan kansainvälisessä vertailussa oikein ole suomalaisen kaupungin määrittäjäksi. Se tuli minulle selväksi viimeistään 1990-luvulla kun perheessämme asunut intialainen vaihto-oppilas kertoi kotiväkensä maatilan sijaitsevan noin 20 000 asukkaan kylässä.

Suomalaisten asumisyhteisöjen määrittelyssä korostuvatkin asukkaiden verkostot ja niiden toiminta. Kuten edellä todettiin, kuuluu kaupungin statukseen tietty urbaani olemus ja monipuolinen, aktiivinen kaupunkikulttuuri. Toiminnallinen kylä taas on maaseudun haja-asutusalueella sijaitseva kokonaisuus, jonka muodostavat erityyppiset pientalot ja -tilat, jotka verkostomaisella yhteistyöllä pitävät yllä seudun perinteitä ja kehittävät kyläläisten elämisen laatua.

Asuinpaikan määrittely kyläksi tai kaupungiksi on siis varsin pitkälle asukkaiden itsensä käsissä. Kokkolan vanhassa kaupungissa, Neristanissa, asukkaat ovat jo vuosikymmenten ajan rakentaneet kylätyyppistä sosiaalista ja toiminnallista verkostoa keskelle kaupunkia. Kyläily, naapuriapu sekä yhteiset katu- ja puutarhatapahtumat tiivistävät jo muutenkin kodikasta puukaupunginosaa. Johtopäätöksenä tästä kaikesta voitaneenkin todeta, ettei sillä asuinpaikan nimityksellä tai hallinnollisella statuksella niin suurta väliä ole – kunhan se tarjoaa olosuhteet hyvän elämän rakentamiselle ja koet sen kodiksesi.  

Sampo Purontaus
Suomen Kotiseutuliiton hallituksen jäsen
Kokkolan kaupungin kulttuuritoimenjohtaja

Artikkeli on julkaistu aiemmin Kotiseutupostin 1/2014 Omakulma-palstalla.