Kävely puutalojen Turussa

Kulttuurikävelyä

Lahtinen, Rauno (tekstit), Otronen , Merja (kuvat): Kävely puutalojen Turussa. Turkuseuran julkaisuja nro 39. 102 s. Turkuseura-Åbosamfundet. 2013.

Jo 2000-luvun alussa Turkuseura järjesti luentosarjan aiheesta Puutalojen Turku. Luennoitsija, edesmennyt Hannu Laksonen jaksoi vuosia tarjota turkulaisille tietoa oman kaupungin rakennushistoriasta, ja yhdessä Rauno Lahtisen kanssa he valmistivat vuonna 2004 Turkuseuralle kustannettavaksi teoksen Kävely puutalojen Turussa.

Teos myytiin loppuun jo vuosia sitten ja nyt päätettiin tehdä samasta teemasta uusi julkaisu. Osittain teksti pohjautuu Laaksosen tekstirunkoihin, mutta Lahtinen on muokannut ne kokonaan uusiksi, lisäillyt uusia kohteita, päivittänyt tiedot ja myös poistanut joitakin osioita. Kuvista vastaa siis pääsääntöisesti Merja Otronen, jonka kuvat ovat vuosituhannen toisen vuosikymmenen alusta; mukana on toki Laaksosen aikoinaan käyttämiä otoksia, samoin kuin joitakin arkistokuvia.

Rauno Lahtinen tarjoaa johdantotekstissään näkymän Turun rakennusperinteeseen ja -kulttuuriin, joka onkin tarpeen seuraavien sivujen kohde-esittelytekstien hahmottamiseen yhdeksi rakennushistorialliseksi kertomukseksi, samalla se tarjoaa lukijalle esimerkkikuvin pikakertauksen rakennustyylien historiaan.

Varsinainen kävelykierros puutalojen Turussa alkaa kartalla, joka on vuodelta 1905 ja joka tarjoaa myös omatoimiselle lukijalle mahdollisuuden kulkea kohteelta toiselle opaskirjan kanssa. Kohteet on ryhmitetty niin, että ensin käydään läpi keskustan ruutukaava-alueen kohteet, sekä yksittäiset että rakennusmiljööt ja sitten siirrytään ulkokehälle, lopulta Ruissaloon ja Pikisaareen kantakaupungin ulkopuolelle. Kartta hieman hämää, koska sen sisältämä kaupunki oli toki huomattavasti pienempi kuin nykyinen, mikä saattaa vaikeuttaa kohteiden hakemista erityisesti ulkokehän alueilta. Mutta tokihan turkulainen kaupunginosansa tuntee!

Kustakin kohteesta – olipa se yksittäinen rakennus tai sen osa – kerrataan sen historia ja samalla Turun historiaa keskiajalta nykypäivään. Siinä mielessä Lahtisen osaaminen on ensiluokkaista; hän pystyy tiiviiseenkin tekstiin sisällyttämään mahtavan määrän historiaa ja kulttuurihistoriaa kuitenkin niin, että teksti on elävää ja luettavaa. Myös kohdepaikkojen nimihistoria tulee mielenkiintoisesti esiin. Mielenkiintoisiakin uusia nyansseja löytyy, muun muassa kaupungin suuressa rahapulassa vuonna 1946 omakotiasujille asettama omenapuuvero – perustellen sitä ilmeisesti sillä potentiaalisella tulolla, jonka omenat myytyinä tuottaisivat. Omakotiasujien kiivaan vastustuksen vuoksi veropäätös purettiin jo seuraavana vuonna!

Kuvakerronta on hyvin tekstiä myötäilevää. Olen aina kaihtanut mustavalkoisen ja värikuvan taittamista samalle sivulle, mutta joskus se tuntuu olevan välttämätöntä. Otrosen kuvat ja kuvasarjat ovat hienoa jälkeä, eikä Heikki Terhon taittamaa ulkoasuakaan voi muuta kuin kehua.

Turkuseura on rohkeasti lähtenyt murtamaan rajoja, ja tähänkin teokseen on saatu mesenaatti – tällä kertaa tukea ovat antaneet Ritva ja Pekka Niemi/Sunborn Hotels & Restaurant.

Hieno kirja, joka jatkaa kävelykierrosten sarjaa Turussa. Aiemminhan ovat ilmestyneet yllä mainitun lisäksi Kävely Jugendtalojen Turussa (2006), Kävely puistojen Turussa (2008), Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa (2012). Jälkimmäisestä katso arvio http://www.kotiseutuliitto.fi/kavely-1920-ja-1930-lukujen-turussa.

Lassi Saressalo