Kirsi Moisanderin puhe Seinäjoen Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä

Seinäjoen Valtakunnalliset kotiseutupäivät 2013
Päivien avajaiset perjantaina 9.8.2013 kello 12 Seinäjoen Kauppatorilla

Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Kirsi Moisanderin puhe

"Leveän pimeän rappukäytävän tuoksu löi meitä vastaan. Se oli kaupungin tuoksu, - kylmää, huuhdeltua kiveä, tomua, ummehtunutta ilmaa ja jotakin muuta, jota ei osaa selittää, johon tottuu aivan heti, niin ettei sitä huomaakaan, mutta maalta tullessa on sillä aina oma erikoinen voimansa.

Olin tullut kaupunkiin elokuun alkupäivinä, koska maalla oli liian kuuma ja koska oli olevinaan joitakin asioita, jotka kykenivät olemaan tekosyynä. Tosiasiassa ikävöin kaupunkia, asfaltin, metalliromun ja bentsiinin tuoksua, - sitä hermostunutta kaipausta, joka pimenevinä iltoina kiertää hiljaisia katuja.”

Mika Waltari, Suuri Illusioni

 

Hyvä kotiseutuväki

Siitä kun 24. maaliskuuta 1894 suomalaisen kotiseutuliikkeen syntysanat Lohjalla lausuttiin, on tapahtunut paljon. Suomen asema ja merkitys kansainvälisessä, erityisesti eurooppalaisessa toimintaympäristössä on tunnustettu ja vahvistunut. Maamme on ollut monessa menestyjä ja edellä kävijä, mutta jälleen haasteet kotiseutujen tulevaisuudesta ovat olemassa. Haasteet ovat erilaisia, mutta eivät vähäisempinä, kuin toista sataa vuotta sitten.

Kotiseututyö on eri aikoina hakenut muotoaan, muuttunut ja kehittynyt kunkin aikakauden vaatimaan tapaan. Kotiseututyöllä on rakennettu kansakuntaa ja itsenäistä valtiota, se on ollut vaikuttamassa sodanjälkeisen ajan käsityksiin Suomesta ja suomalaisuudesta sekä koonnut paikkakuntien ihmisiä yhteiseen toimintaan oman kotiseudun kehittämiseksi ja vahvistamiseksi.

Kotiseutuliikkeen historiaa tutkineiden Piia Stenforsin ja Harri Turusen mukaan kotiseutuliikkeen synnyn puuhamiehenä toiminut filosofian lisensiaatti Robert Boldt (1861- 1923) piti tärkeänä saada tavallinen kansa mukaan oman ympäristönsä ja paikallisen kulttuuriperinnön tutkimiseen. Tällä tavoin kotiseudun puolestapuhujat halusivat vahvistaa kansallista kulttuuriperintöä venäläistämisen paineessa.

Vuonna 1949 perustetun Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi puolestaan tuli kotiseututoiminnan harrastajien kokoaminen ja valtakunnallisen toiminnan yhtenäistäminen. Liiton perustamisen jälkeen alkoi voimakas kotiseutuyhdistysten ja kotiseutumuseoiden perustamiskausi, jonka tuloksena Suomen Kotiseutuliiton jäsenenä on tänään liki 900 jäsentä, joista noin 640 on paikallisyhdistyksiä ja 16 aluejärjestöä.

Tänä päivänä Kotiseutuliiton toiminta ponnistaa samasta arvoperustasta; paikallisuudesta sekä kansalaisten osaamisen ja toimintaedellytysten turvaamisesta kulttuuriperinnön tutkimuksessa, mutta yhä merkittävämpään rooliin on noussut kansalaisten osallisuuden edistäminen heitä koskevissa asumiseen, toimintaedellytyksiin ja kotiseutuun liittyvissä päätöksissä.

Kansalaisten osallisuutta edistävänä järjestönä Kotiseutuliitto ja sen jäsenjärjestöt ovat jo vuosia osallistuneet aktiivisesti keskusteluun, joka liittyy kuntatalouden kiristymisen tuomiin haasteisiin, kuntienväliseen yhteistyöhön, kuntaliitoksiin ja kunnissa toimivien järjestöjen rooliin palveluntuottajina. Suomen Kotiseutuliiton jäsenjärjestöt ovat kunnille merkittäviä yhteistyökumppaneita erityisesti kulttuuritapahtumien tuottajina ja toteuttajina sekä monien harrastustoimintojen tarjoajina.
Keskustelu kunnista ja kotiseuduista sekä kansalaisten osallisuudesta ja palveluiden saatavuudesta käy vilkkaana. Keskustelu on ollut hyvää, mutta onko sen yhteydessä muistettu, että kotiseudut ovat muuttuneet monisyisemmiksi. Meitä on monta, jotka koemme olevamme monen kotiseudun ihmisiä, syntyneitä yhdessä kunnassa, käyneet koulumme toisessa kunnassa, synnyttäneet lapsemme kolmannessa ja tehneet työtä neljännessä. Lisäksi sukumme ja isovanhempamme ovat vielä viidennessä tai kuudennessa kunnassa.

Asuinkunta on se, johon pystymme vaikuttamaan omalla toiminnallamme, vanhoihin kotiseutuihimme meillä on tunnesiteet, mutta harvoin mahdollisuus vaikuttaa niiden toimintaan, ja ne toiset kotiseutumme, kesämökki- tai työpaikkakunnat, eivät vielä osaa meitä moniasujia tavoittaa, tai edes tunnistaa.

Kotiseutuliikkeen kautta voimme kuitenkin laajentaa osallistumismahdollisuuksiamme sekä kotikunnassamme että siellä, mistä olemme kotoisin, tai siellä missä vietämme kesiämme.


Kenen kotiseutu on?

Heidänkö jotka ovat asuneet paikkakunnalla vuosikymmeniä ja sukunsa kautta vuosisatoja, heidänkö jotka tänään tekevät työtä kunnan eteen, vai heidän jotka kokevat kunnan kotiseudukseen, vaikka siellä eivät enää edes asu?

Onko identiteetti rajoissa, vai paikoissa ja ihmisissä? Kuka meidän historiastamme on kiinnostunut ja kuka siitä kirjoittaa? Kenen historiasta, kenelle? Tunnistammeko kaikki ne asiat ja toimet jotka ovat meihin vaikuttaneet, jotka ovat olleet kunnan ja kotiseudun elinvoimaisuuden vetureina?

Sallimmeko muutoksen, jolla tulevaisuuden mahdollisuuksia rakennetaan, vaikka sitä tekisivät meidän kanssamme eri tavoin ajattelevat, maahan muuttaneet uudet asukkaat, tai toiselta paikkakunnalta tulleet muuttajat, joilla ei ole pitkää historiaa emmekä me oikein tiedä asuvatkokaan he täällä enää pitkään?
Meillä on monta kysymystä ja vielä enemmän vastauksia. Kaikki me voimme kuitenkin osallistua vastausten rakentamiseen ja kotiseutujemme kehittämiseen. Meitä kaikkia tarvitaan, olivat ne rajat missä tahansa ja olimmepa sitten missä yhteiskunnallisessa asemassa tahansa.

Poliittisesti sitoutumaton kotiseutuliike on kehittämis- ja uudistyössä aktiivisesti mukana, joten sitä kautta kaikilla on oikeus ja mahdollisuus olla mukana kehittämässä kotiseutuaan sellaiseksi, joka vahvistaa ja kehittä yhdessä toimimista ja luo kohtaamisia ja osallistumismahdollisuuksia yhteiseksi eduksi.

Kotiseutuliike on ajassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa osallisena kotiseudun toimijoiden ja kotiseutujen sekä niiden henkisen ja aineellisen perinnön puolestapuhujana. Kotiseutuliikkeen vahvuus on sen moniarvoisuudessa, uteliaisuudessa ja kiinnostuksessa toinen toistemme kotiseutuihin, kotimaamme historiaan ja kulttuuriperintöön.

Tunteaksemme ja ymmärtääksemme monimuotoisen maamme kotiseutujen koko kuvan, Kotiseutuliitto on jo 64 vuoden ajan järjestänyt valtakunnallisia kotiseutupäivä eri puolilla Suomea yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Kotiseututyön perusperiaatteiden mukaisesti olemme saaneet tietoa alueiden elämästä ja elinkeinoista sekä henkisen perinteen ylläpitämisestä ja vahvistamisen tuloksista.

Tänä vuonna olemme täällä suomalaisen tangon kotiseudulla, jossa niin uskon, saamme nähdä ja kokea alueen omaleimaisuudesta monia muitakin puolia.

Kotiseutupäivillä on mahdollisuus kokea uutta omasta kotiseudusta, tutustua sen eteen tehtävään työhön ja työn tekijöihin. Ehkäpä siinä samalla syntyy innostus tulla mukaan kotiseututyön pariin. Siihen haastan teitäkin, jotka ette vielä ole joukossamme mukana mutta pieni kiinnostuksen henki asiaan on virinnyt. Tulkaa mukaan kokemaan ja näkemään.

Lassi Nummen sanoin:

"Nostalgia, kuten sanottu, pitäisi kieltää. Sitä muistaa jonkin menneen elämänvaiheen tai ihmisen, asioita, ääriviivoja. Sitten tulee tämä tunneväreily, kaihon ja kaipuun värähdys, kaikki virittyy toisin. Alat kaipailla mahdottomia, tavoitella tavoittamatonta, puhua menneisyyden ihmisille, jotka ovat poissa, syrjiä sitä mikä on läsnä, ihmisiä ja tehtäviä, huveja ja iloja.
Nyt olen ajatellut. Nyt - tämän tarinan virratessa mieleni läpi, olen alkanut epäillä, tullut toisiin ajatuksiin. Ehkä ihmisen sittenkin on syytä suoda itselleen näitä virityksiä, kaihoa, kaipausta – paikkojen, hetkien, ihmisten. Ehkä sellainen tuo esiin oivalluksia, vaihtoehtoja jotka muuten jäisivät pimentoon. Värisävyjä, vivahteita; oman sielumme historiaa.
"
(Lassi Nummi)

Lämmin kiitos siitä, että olemme saaneet tulla Seinäjoelle viettämään 65 valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Innostuneena odotamme mitä kaikkea saammekaan nähdä ja kokea kauniilla yritteliäällä kotiseudullanne, nauttikaamme siitä yhdessä toisiimme tutustuen.

Tervetuloa!