Kolme kylää Nuijamaan nurkalta

1.10.2012
Timo Kukkonen
Kolme kylää Nuijamaan nurkalta – Kouvola – Ruokola – Kokkila
Osa I Paikallishistoria
Omakustanne
Helsinki 2012
333 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Rajaseudun kohtaloita

Teos on laaja ja perusteellinen johdanto kolmen kylän asukkaiden ja sukujen sukututkimukseen, joka on ilmestynyt erillisenä niteenä.

Nyt käsillä oleva osa I on sellaisenaan jykevä ja perusteellinen selvitys rajan pinnassa kautta aikojen sijainneista eteläkarjalaisista kylistä, jotka sijaitsevat nykyisen Lappeenrannan kaakkoiskulmassa, entisessä Lappeen, sittemmin Nuijamaan pitäjässä.

Tämän tyyppisen teoksen lukeminen on syytä aloittaa tutustumalla sisällysluetteloon. Näin välttyy monilta tuskitteluilta, kun uppoutuu tekstiin. Tässäkin tutkimuksessa on liitteisiin saatu mukaan erityisterminologiaa, joka lähinnä kuvaa yhteiskunnan sosiaalis-taloudellista rakennetta sekä mielenkiintoinen kronologia, johon tekijä on koonnut aiheeseensa olennaisesti liittyvät vuosiluvut ja tapahtumat niiden takana.

Teos alkaa perinteisesti seudun historialla sekä asutushistorian yleiskatsauksella ja keskittyy sitten kylien syntyyn ja valtiollisiin vaiheisiin – erityisesti kuvaamaan levotonta 1700-lukua ja sen ikävintä vaihetta isoavihaa. Ja sen jälkeistä rajanvetoa vuonna 1721, jolloin kaakkoisin osa Suomea liitettiin Venäjään ja tarkasteltavat kylät jäivät sananmukaisesti rajalinjalle, yksi jopa Venäjän puolelle.

Tämä taas merkitsi viimeksi mainitulle joutumista ns. lahjoitusmaa-alueeksi, ja kyläläisten kohtalo oli vähällä lipua maaorjuuskysymykseksi, mutta ruotsalainen käytössä ollut oikeusjärjestys tuolta pelasti. Vain parissa Kannaksen kyläkokonaisuudessa oli maaorjia – hekin muualta Venäjältä tuotuja.

Kautta koko kirjan on tekstiä tarkennettu hyvillä karttakopioilla, jotka kertovat omaa kieltään ja ovat hyvänä apuna paikallishistoriaa selventämässä. Tokihan olisi lukijalle voinut esittää vielä takakantta laajemmankin yleiskartan tutkittavien kylien sijoittumisesta nykykartalle. No ehkä kartta sivulla 44 kertoo pispalalaislukijallekin, missä ollaan. Kuvitusta on käytetty niukasti, mikä tällaisessa tutkimuksessa ei ole välttämättä huono asia.

Johdantoluvun jälkeen tekijä siirtyy tarkastelemaan kolmea kohdekyläänsä. Ja tarkasti ja asiantuntemuksella sen tekeekin. Pohditaan nimien alkuperää, katsellaan kylän ja talojen kohtaloita; koetaan kuntauudistus ja Konnunsuon vankilan tulo naapuriin, eletään vapaussotaa ja todetaan punaisten kohtalot, nähdään yhteiskunnan järjestäytyminen ja viimeisten sotien konkretiat kolmine evakkomatkoineen.

Kerrontaa elävöittävät leikkaukset lähteisiin ja uudemmalta ajalta myös haastatteluotteet. Teksti tuodaan lähes nykypäivään asti.

Lähteiden käyttö on tarkkaa, mutta viitejärjestelmä hieman hämäävä. Viitteet on merkitty sivuittain alaviitteinä, joissain paikoin nootitus on aukeamakohtainen.

Ensimmäisen kylän osalta on pääluvun loppuun toimitettu lähdeluettelo, muissa osin lähdeaineisto on viitteissä eikä erillistä lähdeluetteloa eikä kirjallisuusluetteloa ole esitetty (paitsi kronologialiitteessä).

Myöskään arkistojen koodeja ei ole selvitetty. Tätä pidän puutteena, koska koottu lähde- ja etenkin kirjallisuusluettelo mahdollistaisi kiinnostuneen lukijan hakeutumisen nopeasti ja vaivatta lisäinformaation pariin.

Koska en ole kokonaisuuden toista osaa – sukutauluja – nähnyt, en tiedä olisiko koottu lähdeaineisto siinä esitetty. Mutta koska nyt käsillä oleva osa I on selkeästi oma kokonaisuutensa, ei tämäkään spekulaatio asiaa korjaa. Muutama lapsus on jäänyt ja tavu- ja väliviivaongelma tässäkin tulee esiin. Kiitos erillisestä erraresta.

Tämänlainen työ on suurta mikrohistoriaa, ja sellaisena sitä pitää lukeakin.

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tiedustella osoitteesta: ruokolakirja @ gmail.com

Takaisin ylös