Korpimuseo

22.4.2014
Satumaarit Myllyniemi (koonti): Korpimuseo
Wildwood Tales
Matka Ylä-Kainuun maagisiin maisemiin
On the trail of the magical traditions of Upper Kainuu

Hyrynsalmen Kunta
2013, 488 s.

Takaisin Kirjamakasiiniin

Uskomusmatkailua Kainuussa

Mahtava järkäle. Mielettömän iso työ. Ihmeellinen tekijätiimi. Asiantuntevaa perinteenkäsittelyä. Tuossa muutama kommentti, jotka tulivat mieleeni, kun tutustuin Satumaarit Myllyniemen kokoamaan uskomustarinapakettiin Ylä-Kainuusta.

Teos rakentuu 313 kohteesta, tarinasta, jotka sijoittuvat kainuulaiseen maisemaan, luontoon, ihmisten keskeen, joka paikkaan. Tarinoiden paikat on sijoitettu virallisille retkeilykartoille, joita teoksen mukana seuraa kaksi kappaletta. Näin voi helposti päästä aina sinne, mistä tarinoidaan. Karttatyön on tehnyt Kari Salonen. Kartoissa on vielä erotettu toisistaan kohteiden saavutettavuus asteikolla helppo, keskivaativa ja vaativa tarinakohde – ilmeisesti siis fyysisen saavutettavuuden mukaan.

Teoksessa näytetään paikkoja myös arkistovalokuvilla ja sanomaa koristaa ja kaunistaa mutta samalla mystifioi Sari Hiltusen kuvitus. Mikko Alapuro on kääntänyt luovalla mielikuvituksella tekstit englanniksi. Pakettia koristaa vielä Sami Myllynimen Perinnesarjakuva/Folklore comic strip, joka omalla tavallaan kertoo Satumaaritin uskomattomasta kenttätyöstä vuosina 2003–2005 ja 2010–2013 niin Kainuun maisemissa kuin eri perinnearkistoissa ympäri maata. (Strippejä voi lukea myös Kotiseutupostin takakannesta!) Ja kun vielä mukaan otetaan teoksen loppupuolelta Eero Tuovisen kehittämä perinteentutkijoiden roolipeli, ovat eri elementit koossa. Hän kehitti hypoteettisen Julenius-arkiston tutkijat -nimisen ryhmän, jonka rooleihin jokainen tarinoista kiinnostunut voi asettua ja näin hakea lisäselvitystä tarinoiden taustoista.

Uskomustarinat ovat joko lyhyitä uskomusmerkintöjä tai laajempia todellisia kerrottuja tarinoita. Kukin kertomus on varustettu juoksevalla numeroinnilla ja niiden lähteet on nootitettu teoksen loppuun ennen varsinaista roolipeliosiota. Lähdeviitteistössä ja lähdeluettelossa ei ole moitteen sijaa. Kun hankalimmat käsitteet on vielä erillisessä sanastossa selitetty niin suomeksi kuin englanniksikin ollaankin tilanteessa, jossa ainoastaan voi kysyä, olisiko ollut mieltä varustaa kukin tarina vielä Simonsuuren/Jauhiaisen Uskomustarinoiden motiiviluettelon tyyppikoodilla? Ehkäpä ei nyt sentään.

Tarinat sijoittuvat tapahtuma-aikansa mukaisesti 1500-luvun lopun rappasodista aina viime vuosisadan puoliväliin. Vanhimmat ovat osa kansainvälistä vainolaistarinastoa, uusimmat lähinnä kummituselämyksien kerrontaa – memoraatteja. Osa on paikkatarinoita, osa henkilötarinoita. Omakohtaisesti nauhoitettujen ainesten lisäksi Myllyniemi on hyödyntänyt arkistoja niin perinne- kuin kielentutkimuksen alueelta. Haastateltavia on kaikkiaan 75 ja nootitettuja viitteitä yhteensä 507.

Valitettavasti mistään ei selviä, kuka on tehnyt graafisen toteutuksen – teoksen taiton. Jos se on tiimin työtä, niin onnitellaan, jos se on jonkun tiimiläisen yksilötyötä, vielä enemmän kiitoksia upeasta toteutuksesta. Jos taas ulkopuolisen, olisihan sen voinut mainita. Tai en sitä sitten vaan löytänyt.

Teos on suuri. Sivuja melkein viisisataa, kovat kannet, kartat, joten se ei nyt ihan vaeltajan matkaopas ole. Eikä noilla selkosilla ihan kävelemällä kohteesta toiseen selviä. Mutta automatkaaja voi hyvinkin ajaa etapilta toiselle, mennä maastoon kokemaan tai pelaamaan roolejaan. Nykyihmiselle tietenkin suurena apuna ovat internetkartta GPS-paikantimella sekä itse kohdetarinat jotka löytyvät osoitteesta tarinakartasto.karttatiimi.fi ja e-kirja taas näkyy osoitteessa www.tarinakartasto.fi. Teoksen alussa nimittäin on kohdeluettelo, jossa kukin kohde on varustettu koordinaateilla.

Ehdottomasti kiitettävä kokonaisuus!

Lassi Saressalo

Takaisin ylös