Kultaisilla teillä

20.8.2012
Pirkko-Liisa Kastari ja Juhani Niemi (toim.) Kultaisilla teillä
Hämäläisen kirjallisuuden antologia Hämeenmaa XXI
Hämeenlinna 2012.
363 s.

 Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Hämeen heimoliiton julkaisutoimikunta on taas rikastuttanut Hämeenmaa -julkaisusarjaansa uudella teoksella. Nyt on kyse antologiasta, joka kokoaa yhteen niin proosaa, tietokirjallisuustekstejä kuin myös näytelmätekstiä ja lyriikkaa.

Yhtenäisenä juonena on Hämeeksi kutsutun maakunnan ja sen eri ilmiöiden tarkastelu palastelemalla ja kokoamalla sitten yhteen kirjailijoiden ja tutkijoiden tekstejä. Tekstit kertovat muinaisesta Rapolanharjusta, Hämeen Linnasta yhtä hyvin kuin vuosisadan vaihteen Tampereesta, sata vuotta aiemmasta Hämeenlinnasta, käväisee Hollolassa ja Lahdessa, Pentti Linkolan kanssa kalassa eteläisellä Pirkanmaalla, Hämeessä yhtäkaikki.

Häme ulottuu vanhan sanonnan mukaan suolamerestä suolamereen ja sen rajoja koetellaan tässäkin antologiassa. Kirjailijat eivät välttämättä ole hämäläisiä – eivät juuriltaan tai nykykotiseudultaan – ovatpahan halunneet kuvata hämäläisiä ja Hämettä omassa tuotannossaan. Mutta aika monelle kuitenkin on selkeän omakohtainen suhde Hämeeseen – olipa se sitten nykyisten Hämeiden ja Pirkanmaan kokonaisuus tai hieman näiden rajoista ylivuotava.

Valitut tekstit ovat palasia sieltä sun täältä. Siksipä teosta ei olekaan syytä lukea romaanina tai tietokirjanomaisesti vaan mieluiten vähän harppoen, ottaen makupalan sieltä tai täältä, lukien lyriikan lyriikkana, historiallisen romaanin sellaisena tai ottamalla kantaa tutkijoiden näkemyksiin Hämeen asuttamisesta tai kauppamatkoista hämäläisten Lappiin tai birkarlojen Lappiin – mitkä suinkaan eivät ole sama asia.

Jotakin jakoa toimittajat – itsekin kirjallisesti tunnettuja –  ovat tehneet. Ensimmäinen osa teoksesta on saanut otsikokseen Tarua ja totta Hämeestä. Siinä lähestytään asiaa Hämeen Härkätietä kävellen, katsellaan Birger Jaarlin linnaa vai oliko se sittenkin Hakoisissa, Runeberg käväisee vänrikkinsä kanssa markkinoilla, Eila Pennanen syventää suurlakkoansa ja Kalle Päätalokin pääsee vihdoin sodasta vaimonsa viereen Messukylään.

Toinen osa lähtee etsimään hämäläistä ihmistä. Näitä etsiskelevät luonnollisesti Topelius ja Lönnrotkin, Larin-Kyösti, Veijo Meri ja Anni Polva Tiinoineen. Timo Malmikin on saanut lyyrikonkynänsä teräväksi eikä Sinikka Nopola halua tehrä tästä ny numeroo. Finnen Kiljuset käyvät hirvimetsällä ja Wuolijoki Brehtinsä kanssa palauttaa mieliimme Iso-Heikkilän isännän ja rengin. Ja saa myös Aleksis Kivi etelähämäläisen leiman itseensä ja kuvaa Anianpellon markkinoilla käyntiään ja rakastumistaan Hämeen tyttäreen.

Kolmas kokonaisuus – jos näitä palasia kokonaisuudeksi voi sanoa – haluaa nostaa Hämeen luonnon, maisemat ja kulttuurin esiin. Tokihan on aloitettava Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalla -laululla, josta ei väkisinkään tunnu syntyvän pirkanmaalaisten maakuntalaulua – kotiseutujuhlissa niin Pälkäneellä kuin Tampereen Härmälässäkin lauletaan vaan edelleenkin ja vakaasti J. H. Erkon Hämäläisten laulua.

Satakuntalaiskirjailija Sillanpää nostetaan esiin. Niin Sakari Pälsi kuin Erno Paasilinnakin ovat mukana Hämettä kuvaamassa. M. A. Numminen hakee keskiolutbaareja. I. K. Inha kuvaa Päijännettä, ja Jaan Kaplinski katselee Pispalan Pyykkipuistosta Pyhäjärvelle.

Kaikki nämä makoisia palasia suomalaisesta kirjallisuudesta keskeisaiheena Häme ja hämäläiset. Äkkilaskemalta yhdeksänkymmentä kirjoittajaa on antologiassa mukana. Ja kaikilla mielessään ainakin alitajuntaisesti Häme ja hämäläiset.

Jokaista tekstiä seuraa lyhyt katsaus kirjoittajasta ja tekstin kontekstista silloin, kun se on ollut mahdollista. Tästä vielä erikseen kiitokset.  I. K. Inhan valokuvia olisi katsonut enemmänkin, nyt niitä on vain kolme – yksi kunkin pääluvun alussa.

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tilata osoitteesta: http://www.hameenheimoliitto.fi

Takaisin ylös