Kulttuuripyöräilyä Pirkanmaalla ja Satakunnassa

12.2.2014
Hannu Syväoja
Kulttuuripyöräilyä Pirkanmaalla ja Satakunnassa
Paikkoja, elämyksiä ja mietteitä teiden varsilta

Mediapinta 2014
252 s.


Takaisin Kirjamakasiiniin

Esseisti taas satulassa

Vuonna 2010 Syväoja, kirjailija, kirjallisuustohtori, kasvattaja, pyöräili Hämeessä ja vähän muuallakin (http://www.kotiseutuliitto.fi/kulttuuripyorailya-hameessa) ja nyt matkat ovat suuntautuneet Pirkanmaalle ja Satakuntaan. Tai oikeastaan suur-Satakuntaan, eihän Pirkanmaa sellaisenaan mikään perinteinen maakunta ole – talousalue pikemminkin. Mutta se ei nyt ole tässä tärkeintä, vaikka Syväoja historiansa hyvin tunteekin. Kirjailija-pyöräilijä on taaskin valmistautunut matkoihinsa. Hän suunnittelee reittinsä etukäteen, lastaa pyörän autoonsa ja ajaa kulloisenkin kierroksen alkupäähän, tekee kymmenien kilometrien lenkin, pysähtelee, syventyy, ottaa oivallisella kamerallaan hienoja kuvia ja kotiin palattuaan kirjoittaa lähteitä käyttäen matkakertomuksen. Näin syntyvät esseistiset kohtaamiset kulttuurikohteisiin, ihmisiin, historiaan, maisemiin miljöihin ja myös itse matkaamiseen.

Nyt käsillä olevassa teoksessa kuvataan kaikkiaan kaksikymmentäkaksi reittiä. Ensimmäiset Tampereella, sitten reitistö laajenee ja ulottuu Sydän-Satakuntaan, mutta jättää varsinaiset kaupungit, Rauman ja Porin odottamaan ehkä seuraavaa kaupunkipyöräilyteosta. Milloin käväistään nykyisessä Sastamalassa, vanhassa emäpitäjässä, joka 1860-luvun kuntalain myötä jakautui yhdeksään pikkupitäjään – mutta yhdistyi sitten tällä vuosituhannella Laviaa vailla nykyiseksi uudeksi Sastamalaksi. Rautaveden ympäriajo toi näkyviin viisi kirkkoa ja viisi kirkonkylää, Lallin kotijärvi Köyliössä tuli kierrettyä, ja Kihniö, Kuorevesi ja Längelmävesikin tulivat tutuiksi. Kutakin reittiä selkeyttää Maanmittauslaitoksen peruskartta, johon taipaleet on piirretty. Näin on muidenkin mahdollista lähteä kokemaan ne paikat ja elämykset, jotka Syväoja yksin tai kaverinsa kanssa on kokenut.

Olen aiemmin verrannut Syväojaa Samuli Paulaharjuun. En tyylillisesti vaan siksi, että molemmat ovat täydentäneet muistikuviaan ja omia kokemuksiaan laajalla taustatyöllä ennen ja jälkeen retkiensä. Ja molemmat kertovat niin suuresta historialinjasta kuin pienistä yksityiskohdista – Syväoja vaikkapa lakkautetun koulun oppilaiden ulkokäymälästä, Luhalahden kirkon naivistisesta alttaritaulusta, Aurajoen syntyyn liittyvästä syntytarinasta, Euran kirkon suunnittelijan Josef Stenbäckin koristeellisesta arkkitehtuurista taikka Mannerheimin melkein unohdetusta patsaasta Vehmaisten kalliolla. Ja kymmenistä, kymmenistä muista suurista ja pienistä kohteista ja historian tapahtumista.

Voisin sanoa, että Syväojan tapa kertoa reittiensä kulttuurihistoriaa on ehkä syvällisintä kotiseutututkimusta ja -kerrontaa, mihin olen viime vuosina tutustunut. Hänen sanontansa on juoksevaa ja tyylillisesti persoonallista, tekstissä kirjailija kyselee itseltään ja vastaa sitten laajalla yleistiedolla ja osaamisella.

Uskoisin, että otan teoksen ensi kesänä mukaani ja vieressä istuja saa suunnistaa ja poimia reiteiltä hedelmät omakohtaisesti maisteltavaksi.

Suosittelen.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös