Kyläkoulut

17.6.2013
Markku Mattila (toim.)
KYLÄKOULUT
Finn VERNADOC 2011- Kyläkoulukinkerit
Ruoveden Kotiseutuyhdistys ja Suomen ICOMOS
2012
143 s.

Kansakoulujen vaiheita ja palkittua piirtämistä

Ruoveden Kotiseutuyhdistys on ansioitunut vastuutoimijana tässä Kyläkoulu-hankkeessa, jonka eräänlainen hankeraportti tämä julkaisu on. Mukana on ollut kunnioitettava joukko muitakin toimijoita ja rahoittajia, mm. Suomen ICOMOSin kansainvälisen kansanrakentamisen tieteellisen komitean yhteistyöverkko, Tampereen teknillinen yliopisto sekä EU –maaseuturahaston Lieder –ohjelma ja Pirkanmaan Kulttuurirahasto.

Rakennustaiteen seura myönsi 17.4.2013 tämän teoksen toimittajalle arkkitehti Markku Mattilalle Erik Kråkström -puurakennuspalkinnon. Palkinto annettiin hänen taidoistaan dokumentoida mittaamalla ja käsin piirtämällä perinteisiä rakennuksia sekä ansoistaan tämän taidon opettamisesta edelleen. Mattilaa pidetään johtavana esittävän mittauspiirustuksen taidon traditiossa maassamme. Piirrosten yksi tarkoitus on havahduttaa ihmiset huomaamaan ja arvostamaan rakentajien kädenjäljen yksityiskohtiakin.

Teoksen hienointa antia ovatkin kansainvälisen asiantuntijajoukon Mattilan johdolla tekemät mittauspiirustukset Ruoveden kahdesta vanhimmasta koulusta: Pekkalan kansakoulusta ja kirkonkylän puukoulusta. Tekijöitä oli kolmesta maanosasta, kaukaisimmat tulivat Kiinasta asti. Onneksi ruoveteläisillä oli mahdollisuus aikanaan nähdä aidot piirustukset kirkonkylän puukoulun salissa järjestetyssä näyttelyssä.

Julkaisu koostuu peräti 40 artikkelista, joiden yhteinen tekijä on koulu. Osa artikkeleista on tehty hankkeen yhteydessä järjestetyillä Kyläkoulukinkereillä. Pääpaino on koko maan ja Ruoveden kansakoululaitoksessa, mutta teoksen artikkelien laaja skaala ulottuu Thaimaalaisesta koulusta mittauspiirroksineen Sibeliuksen ponnisteluihin oopperan säveltämiseksi Pekkalan koululla kesällä 1893.

Tampereen teknillisen yliopiston professori Olli-Paavo Koponen toteaa, että kyläkoulut ovat viimeisiä suuria kokonaisuuksia arkkitehtuurin historiassamme, jota ei ole kunnolla tutkittu. Suurimmillaan koulujen määrä on ollut 1960-luvun alussa, jolloin niitä oli noin 6 700. Suuri osa kouluista on rakennettu soveltaen erilaisia mallipiirustuksia, joita julkaistiin vuodesta 1892 lähtien. Lyhyestä esittelystä käy ilmi, että ne olisivat mielenkiintoinen ja antoisa syvällisemmän tutkimuksen kohde. Arkkitehtiopiskelijat ovat viimeisen parinkymmenen vuodenaikana mitanneet harjoitustöinään myös kansakouluja ja joitain heidän mittaamiaan taloja ja piirroksia esitellään julkaisussa, mm. Tammion ja Nötön kansakoulut.

Julkaisussa on esitelty Ruoveden kyläkouluverkko ja hauskat mustavalkokuvat kaikista 34 kyläkoulusta vuodelta 1965. Vain yksi Ruoveden kyläkoulusta toimii tällä hetkellä enää kouluna! Vanhin kouluista, kirkonkylän puukoulu poistui koulukäytöstä vuonna 2009, toimittuaan kouluna 138 vuotta. Suurin osa on yksityisomistuksessa asuntoina ja muutama on yhdistysten omistuksessa kokoontumistilana. Kirjasessa esitellään lähemmin useita asuinkäyttöön muutettuja kouluja ja niiden vaiheita sekä myös yksi kylätaloksi muutettu. Karhiniemen kyläkoulusta tehdyn kylätalon tarina vakuuttaa, että yhteiseen käyttöön otettu rakennus toimii yhteisöllisyyden rakentajana jopa paremmin kuin rakennus alkuperäisessä koulukäytössä. Pakon edessä lakkautetuista kyläkouluista onkin viime vuosina lisääntyvässä määrin tehty kylätaloja kautta maan.

Pekkalan koulun, joka esitellään kirjasessa perusteellisesti sanoin ja mittauspiirustuksin, kohtalo on kirjan tekoaikana avoin. Opiskelijoiden harjoitustöissä sille on esitetty mm. asuin- ja hoivakotikäyttöä.

Kyläkoulujen lisäksi esitellään Pekkalan meijeri- ja karjanhoitokoulun historiaa, mittauspiirrokset ja arkkitehtiopiskelijoiden harjoitustöitä sen uusiokäytöksi, mm. majataloksi.

Julkaisun nimessä oleva VERNADOC viittaa termiin vernacular architecture, joka tarkoittaa kansanrakentamista. Suomen ICOMOSin kansainvälisen kansanrakentamisen tieteellisen komitean (CIAV) järjestämillä kansainvälisillä Vernadoc -leireillä on dokumentoitu mittaamalla ja piirtämällä kansanrakentamista , mm. kivinavettoja, joista on tehty vastaava julkaisu . Leirejä on järjestetty Suomen lisäksi myös mm. Thaimaassa.

Julkaisun sisältö on rikas, mutta lukuisat artikkelit tekevät siitä hajanaisen. Sillä on kuitenkin paljon annettavaa sille, joka jaksaa paneutua sen sisältöön. Eniten luulisin siitä saavan irti ruoveteläisten, varsinkin heidän, jotka ovat kuluttaneet kyläkoulujen pulpetteja kautta aikojen. Myös kyläkoulujen vaiheista kiinnostuneet löytävät teoksesta mielenkiintoista taustatietoa ja tapauskertomuksia. Kansakoulujen uusiokäyttöä suunnittelevat hyötyvät edellä kävijöiden kokemuksista ja kaikki voivat nauttia sellaisella kädentaidolla tehdyistä piirustuksista, jollaisia enää harvoin näkee.

Leni Pakkala

Julkaisua voi tiedustella Ruoveden Kotiseutuyhdistykseltä: sihteeri Veikko Önkki, p. 040 732 8488, veliveikko(at)elisanet.fi