Kyröönjoki

25.11.2013
Osmo Rinta-Tassi (toim.)
Kyröönjoki – Meirän joki
Samuli Paulaharjun säätiö
Keuruu 2013
384 s.
 

Takaisin Kirjamakasiiniin

Priimaa tuli

Teos on iso, peräti komia sanoisin. Jo ulkomuodoltaan noin A4:n kokoinen, painava, lähes 400-sivuinen järkäle kuvaa kaiketi hyvin pohjalaista luonnetta. Kun vielä tekijät olivat sujauttaneet mukaan kirjanmerkin, jossa lukee ”Riimaa yritettihin teherä, saas nähärä tuliko pulkkia”, kertoo se selvästi tietoisesta onnistumisesta. Ja miksei olisi onnistunut. Kun mukana ovat tekijät FL Ismo Nuuja, dosentit Heikki Rantatupa ja Osmo Rinta-Tassi sekä professori Janne Vilkuna, ei epäonnistumiseen ollut mahdollisuutta. FM Jari Järvisen kuvankäsittely ja taitto – lähes mahdoton tehtävä – onnistui priimaakin paremmin. Tällä joukolla syntyi kertomus Kyrönjoesta, sen maisemasta, historiasta, ihmisistä, elämästä.

Lukija johdatetaan aiheeseen tiiviillä katsauksella Kyrönjoen maisematyyppiin. Pohjalaiseen alavaan maisemaan, jota syntyy maannousun myötä koko ajan lisää. Tätä katsausta seuraa Vilkunan mainio artikkeli asutuksen taustoihin aikojen alusta eränkävijäaikaan – itse asiassa kokonainen arkeologian peruskurssi, joka myös jalkauttaa tutkimuksen kohdealueelleen. Rinta-Tassi selventää asutushistoriaa: jokivarressa ja sen tuntumassa on asutusta Satakunnasta, Hämeestä – siis Sastamalan ja Pirkkalan suurpitäjistä, mutta myös saksalais-friisiläistä rannikko- ja kauppaväkeä kai Turusta tulleena sekä ruotsalaista geenistöä, joista yhdessä rakentuu pohjalaisuuden ydin.

Sitten lähdetään matkaan. Mukaan tulevat nyt Nuuja ja Rantatupa, jotka lähtevät Rinta-Tassin kanssa samoamaan jokea suistosta ylävirtaan. Aineistona ovat pääasiassa 1700-luvun isojakokartat ja kyläkuvaukset, joiden anti onkin kiitettävän monipuolinen. Täältä löytävät jokivarren ja sivujokivarsienkin nykyasukkaat juurensa. Kuvaukset on jaettu etapeiksi, joita edeltää aina tämän päivän kartalle sijoitettu kohdemerkintä. Numerot kartalla viittaavat seuraavien sivujen isojakokarttoihin ja kyläkuvauksiin. Hieno oivallus.

Kun näin on samottu Kyrönjoen vesistöalueen latvoille asti, otetaan mukaan asukkaiden liikkuminen pitkin ja poikin jokea, joen hyödyntäminen, kalastus, liikenne ja myös joen tarjoamat luonnonvitsaukset – paisunnat eli suomalaisittain tulvat, jotka ovat vaivanneet ja vaivaavat vieläkin jokivarren asutusta. Tokihan jokea on kesytetty, mutta kyllä jäänlähtöä ja kevättulvia jännitetään yhäkin vuosittain. Myös yleiset työt, kuten koskenperkaukset saavat lukunsa samoin kuin Kyrönjoen alueen sotatapahtumat – nuijasodan tapahtumat, isonvihan kauheudet vuodelta 1714, Napuen tappio ja Kauhajoen taistelu Suomen sodassa vuonna 1808.

Lopulta herkutellaan oikein kunnolla. Kun aiemmat tekstit täydentyivät veljekset Karhumäen ilmakuvilla, ollaan nyt Lentokuva Vallaksen koneessa ihailemassa pääasiassa kesäisiä upeita ilmakuvia joen varrelta. Todella upeata! Kaiken kaikkiaan kuvakerronta, jossa tällä kertaa kohtalaisen selkeästi lomittuvat mustavalkoiset ja värilliset kuvat toisiinsa – kiitos Jari Järvisen onnistuneen kuvataiton. Kolme kuvaa on kuitenkin lipsahtanut mukaan joissa resoluutio ei ole kestänyt suurentamista (sivuilla 304, 306 ja 317).

Teos on paitsi tietokirja ja kotiseutuihmiselle oiva hakuteos myös hieno katselukirja, joka sopii jokaiseen hyllyyn – jos on sinne mahtuakseen.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös