Laatokan Valamo

25.4.2013
Kati Parppei
Laatokan Valamo – 1800-luvun luostari matkailijoiden kuvaamana
Kirjokansi 3
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
2013

Tarinaa pyhältä saarelta

Onko Valamo Venäjän vanhin luostari? Tuskin. Miksi sitten Venäjällä näin on kerrottu ja varmaan kerrotaan vieläkin. Keitä oikein olivatkaan Sergei ja Herman – luostarin perustajat? Voiko luostarista valehdella?

Näitä asioita Kati Parppei tutkiskeli väitöskirjassaan vuodelta 2011, joka tarkasteli Valamon luostarista kerrottua historiaa ja sen taustoja. Samat asiat tulevat nyt esiin suomenkielisenä ja ehkä luettavammassa muodossa, kun väitöskirjasta on toimitettu kokonaisuus, joka kuvin ja sanoin kertoo sen, mitä Valamosta on aikojen myötä kerrottu. Tämä on mielenkiintoinen uudennos SKS:n kustannuspolitiikassa. Väitöskirjojen sijaan, joiden menekki on verraten niukka ja lukijapiiri rajoitettu, julkaistaan niiden pohjalta tehtyjä tietokirjoja, joiden luettavuus taas on hyvä ja menekkikin toivottavasti melkoinen.

Laatokalla sijaitseva ikiaikainen Valamon luostari herätettiin henkiin vuonna 1989 neuvostoajan unen jälkeen. Allekirjoittaneella oli mahdollisuus käydä luostarissa juuri tuona vuonna ja nyt uudelleen Joensuun kotiseutupäivien yhteydessä vuonna 2011. Muutos oli melkoinen. Rappiolla ollut kokonaisuus osineen oli herännyt ja heräämässä henkiin, kulta kimalteli, rakennukset hehkuivat valkoisuuttaan ja uskonelämäkin kukoisti. Ja turisteja oli kasapäin tuomassa paitsi rauhattomuutta myös toimeentuloa veljeskunnalle. Eikä pahaksi oltu pantu sitäkään, että Venäjän nykyinen hallitsija oli varannut osan aluetta omaksi mietiskelypaikakseen ja vastineeksi suunnannut luostarin kunnostamiseen huomattavia määrärahoja.

No näistä ei Parppei kerro. Hän kertoo useaan otteeseen, vähän toistellenkin, luostarin syntyyn liittyvät tarinat, kirjoittaa kreikkalaismunkeiksi oletettujen Sergein ja Hermanin ympärille muotoutuneista legendoista, jotka sellaisinaan ja osaksi myös kirkkopoliittisiksi argumenteiksi muuttuneina, ovat eläneet niin suullisessa perinteessä, opasloressa kuin ja erityisesti matkakuvaajien kertomuksissa kirjallisessa muodossa.

Kun väitöskirja käsitteli pääsiallisesti venäläistä lähdeaineistoa, on mukana nyt myös sinivalkoinen ääni. Kuulemme niin luterilaisten ortodoksisuutta ihmettelemään tulleiden matkamiesten ja -naisten tarinaa kuin karjalaisten ja Suomen muiden ortodoksien pyhiinvaellustarinoita. Näin väitöskirja muuntautuu oivalliseksi matkakirjallisuuden edustajaksi, jonka materiaalina ovat kirjoitukset 1700-luvun tutkimusmatkailijoiden kynästä, ja 1800-luvun hengellisen matkailun ja turismin tuomaan Valamokuvaan. Osassa tekstiä heijastuu maailman meno, ne ovat poliittisia, niin kuin kuvitella saattaakin suomalaisuuden kohdatessa venäläisen ortodoksisuuden. Ihmettelyä, ihailua ja vähättelyä.

Viitteet ja lähteet ovat luonnollisesti kunnossa ja loppusivujen henkilöhakemisto antaa oman lisänsä työn tarkkuuteen. Teos on kaunis. Ville Revon graafinen suunnittelu ja taitto tekevät sisällölle kunniaa ja kokonaisuudessaan kirja tukee SKS:n arvokasta kustannustoimintaa.

Erityisen mielenkiintoinen on teoksen kuvakerronta, joka tuo niin rakennuskulttuurin esteettisyyden kuin munkkiveljeskunnan arkipäivänkin uskonnollisen pyhyyden rinnalle.

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tilata Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta: http://kirjat.finlit.fi, p. 0201 131 231, sks(at) finlit.fi