Lempääläinen paikannimikirja

07.12.2012
Juha Kuisma
Lempääläinen paikannimikirja
Lempäälä-Seura
2012
108 s.
 

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Kaiken maailman paikannimiä

Juha Kuisma tunnetaan entisenä Sarka-museon johtajana, poliittisena takapiruna ja kylätoiminta-aktivistina. Ehkä tuntemattomin puoli hänessä on intomielinen lempääläisyyden (ei siis lempääläläisyyden) tutkiminen – vuonna 2002 ilmestyi teos Lemmon arvoitus ja nyt Lempäälä-Seuran 60-vuotisjuhlana tutkimus Lempäälän paikannimistöstä.

Ja tutkittavaa todella on riittänyt. Kuisma on käynyt läpi laajan lähdeaineiston niin nimiarkistossa, karttamateriaalista, kirjallisista lähteistä aina aktiiviseen muistitietoon. Hänen lähteenään ovat olleet myös Lempäälä-opiston paikannimi-illat, joissa mikronimistön tuntijat – paikalliset asukkaat – ovat muistelleet omia lähinurkkiaan ja niihin liittyvää nimikerrostumaa.

Ehkä mielenkiintoisin ainakin ei-lempääläiselle lukijalle ovat Kuisman havainnot vanhimmasta nimistöstä, jotka ajoittuvat jopa 5 000 vuoden taakse ja jotka kertovat nykyisen Pirkanmaan – entisen Satakunnan ja Hämeen – yhteyksistä niin etelään, itään kuin länteenkin. Vanhimmat kerrostumat tulevat kaiketi jo vasarakirveskauden ajoilta balttilaisina lainoina, ja Kuisma löytää nimistöstä germaaneja, gootteja, ranskalaisia, hollantilaisia, friisiläisiä, latvialaisia, liivinmaalaisia (virolaisia?) ja saamelaisia nimenantajia tai -kantajia, joiden mukanaan tuoma nimiaines on toki suomalaistunut ja vain etymologin ja nimistötutkijan havaittavissa. Myös ortodoksinen aines näyttäytyy nimistörepertoaarissa.

Miten tämä kansainvälisyys nimistössä selittyy, on toki epäselvää, mutta taustalla lienee nähtävä laaja, hidas ja vähittäinen uudisasutusliike satojen vuosien ajanjaksolla, joka johdatti eurooppalaisia asumaan näinkin syrjäisille seuduille. Syinä moisille asustusliikkeille ovat luonnollisesti kansainvaellukset, sodat, ruttoajat, palkkasoturit sotilasnimineen, yhtä lailla matkaajat, kauppamiehet, kulkuväylät (mm. savo-nimet), muinaiset saamelaisasukkaat, Venäjän vainolaisajat – selityksiä voi hakea kauempaakin.

Jonkin verran kysymyksiä herättää mm. Kuisman halu tulkita osa nimistöstä vepsäläisperäisiksi. Vaikka venäläiset lähteet tuntevatkin ves-kansan, on kyseessä vain kieliopillinen seikka – venäjän kieli ei tunne ps-yhdistelmää ja näin selkeä veps-kanta on muuttunut kirjoitettaessa ves-alkuiseksi. Kun tästä sitten halutaan johtaa ves-, vesi-alkuiset paikannimet, ollaan lähellä harhapolkua. Voisi myös kysyä, eikö nimi Luikko tulisi mieluummin vakkapa viron sanasta luik (joutsen) kuin Kuisman tarjoamasta Ludwig henkilönnimestä. Pyhä-alkuiset sanat olisivat mieluummin selitettävissä sanan ”rajaa” tarkoittavasta merkityksestä kuin pyhyydestä käsitteen nykymuodossa. Esiin nousevat myös ”tonttukivet” vanhat palvospaikat, joiden kansanomainen nimi ”kullikivi” kertoo ehkä vielä enemmän palvonnan kohteesta. Vihdoinkin Lakalaiva saa ainakin osaselityksensä, Vanattara sen sijaan jää Kuismallekin vielä hakuseen.

Kirja on hengästyttävää luettavaa. Sen tietosisältö on tiivistetty niin suppeaan muotoon, että ihan hirvittää. Siksipä olikin useampaan kertaan käytävä kirjahyllyllä vilkaisemassa Kuisman itsestäänselvyyksien taustoja. Ja kyllä ne aika tavalla selviävätkin. Ulkopuoliselle mikronimistön paikat eivät tietenkään aukea samalla tavalla kuin paikallisille, mutta karttojakaan ei tämän kaltaiseen opukseen mahdottomia määriä voi liittää. Toivottavasti kaavoittajat ja uudisrakentajat löytävät tämän kirjan ja käyttävät sitä paikannimiperinteen jatkuvuuden takaamiseksi. Aivan samalla lailla kuin Kuisma toteaa siirtokarjalaisten ottaneen vanhan paikannimikerrostuman käyttöönsä eikä luoneen asuinsijoilleen uusia kotoperäisiä nimistöjään.

MUTTA. Miksi ihmeessä ei noinkin oppinut ja sujuvakynäinen mies opi erottamaan toisistaan tavu- ja väliviivaa. (Tavuviivahan on se lyhyempi ja oikeastaan kieliopin mukaan yhdysmerkki ks. Kielikello 2/2006, s 22–33.) Se, että tietokone tarjoaa väliviivan tavuviivan tilalle, ei saa olla selitys – eikä myöskään se, että väliviivasta useimmiten laiskuussyistä jää näkyviin vain tavuviiva. Näitä kömmähdyksiä oli kirjassa kymmeniä.

Lassi Saressalo

Kirjaa voi tiedustella Lempäälä-seuran sihteeriltä Ritva Mäkelältä:
p.3751 821, 050 518 5010 tai sähköpostitse osoitteesta: ritva.makela(at)koti.soon.fi

Takaisin ylös