Maailman kaunein kylä

21.12.2012
Vappu Kallio (toim.)
Maailman kaunein kylä
Pattijoen Ylipään eli Lasikankaan kyläkirja
Pattijoen Kotiseutuyhdistys
Oulu 2012
621 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Muinaismuistoista tähän päivään

On siinä kirjaa kyllikseen. Pattijoen Ylipään kyläkirja on ensimmäinen Pattijoen Kotiseutuyhdistyksen kyläkirjasarjasta, jonka teko päätettiin alkaa vuoden 2009 syksyllä. Perustettiin kirjatoimikunta, jonka puheenjohtajaksi valikoitui Liisa Ingerttilä ja jäseniksi kotiseutuahkeroitsijoita vajaa kymmenen. Ensimmäisen teoksen toimittajaksi lupautui ja vähän uhrautuikin ammatti-ihminen, Vappu Kallio, joka on myös taittanut kirjan. Ja toimittajaa teos onkin todella tarvinnut. Päälukuja kirjassa on kaikkiaan 16 alkaen myyttisestä menneisyydestä ja arkeologisista harvinaisuuksista ja päätyen tämän päivän elämän kuvauksiin.

Kirjoittajia teoksella on kolmisenkymmentä, pikku juttusista ja muisteloista laajempiin artikkeleihin, erillisiä juttuja on yhteensä 222, mikä on tietänyt toimittajalle kovaa urakkaa. Kuitenkin hänen on onnistunut saada pidettyä ohjat tiukalla ja tekstit kurissa. Vaikka aineisto on heterogeenistä, niin kuin se tällaisissa kirjoissa tuppaa olemaan, on sitä saatu ryhmitettyä melko loogisiin kokonaisuuksiin. Pikkupiirteisistä tekstien yksityiskohdista, kotipiironkien saloista ja valaisevista mustavalkokuvista toimittaja kiittää vajaata sataa kyläläistä ja tuttavaa, joiden arkistoista tietoja on haalittu, joiden kanssa kuvien ihmisiä on tunnistettu ja tietoja vielä kerran ja taas kerran tarkistettu.

Jo ensimmäinen luku teoksessa tempaa mukaansa. Kyse on Kastellin ja muiden muinaismuistojen kokonaisuudesta, jotka pääosin ovat vielä arkeologisesti tutkimatta, mutta joiden tarinat ulottuvat tuhansien vuosien taakse – aikaan, jolloin tammipuut kasvoivat ja ensimmäiset ihmiset astelivat vesijättömaille maan kokoamisen myötä yhdeksisen tuhatta vuotta sitten. Merkillisin esihistoriallinen muinaismuisto on juuri Kastellin linnanraunioksi mainittu lähes suorakaiteen muotoinen laaja rakennelma, jota verrataan jopa brittien Stonehengeen. Onhan rakennelman ”kulkuaukot” suunnattu niin, että niistä voidaan selvästi hahmottaa tiettyjen kalendaaristen taitekohtien auringonnousut ja -laskut. Mitä nämä rakennelmat sitten ovat, on toinen asia. Mutta ihmisen tekoja, kuten tietty muutkin Ylipään alueen muinaislöydöt.

Täältä alkaa siis kertomus Ylipäästä, joka nykyisessä Raahessa on saamassa nimen Lasikangas. Kylässä on nykyisin reilut sata taloa, joista osa on kesäkäytössä, asukkaita kaksi ja puolisataa, koulu lakkautettu oppilaspulan vuoksi – jokseenkin tyypillistä taajamien ulkopuoliselle asutukselle Suomessa. Mutta kylähenki toki elää, mistä osoituksena yllä kiiteltyjen joukko ja tämä kyläkirja kokonaisuudessaan.

Tässä yhteydessä ei ole mahdollista käydä teosta luku luvulta läpi. Lajityypillisesti se käsittelee kylien talot, elämänmuodon muuttumisen, uskomuksia, muisteloita, merkkihenkilöitä siinä missä tavallisia arjen ahertajia. Tekniikkaa saapuu, maatalous myllertyy, suot kuivataan ja sieltä löydetään kaatunutta muinaismetsää. Ruokatalous, kodin askareet, maaseudun työt, savotat, paikannimet, maakäsityöläiset, kulttuuririennot seurantalolla, Sonniosuuskunnan ja Raittiusseuran tarinat, sota-ajan muistot ja neljä sankarivainajaa, kansanlääkintää, häitä ja hautajaisia, uusia lapsia ja poismuuttajia, lauluja, leikkejä urheilua ja eräelämää.

Kaikkea tätähän kunnon kyläkirjan tuleekin pitää sisällään. Sitä ei lueta harppoen – siitä poimaistaan palanen sieltä toinen täältä, esitystapa on vieraallekin lukijalle ymmärrettävää ja keskeisin osa kartoille sijoitettuna. Kaksipalstainen taitto on rauhallinen, alaotsikot reilusti korostettuja, kuvatekstitkin valaisevia eikä värikuvainnostus ole päässyt pilaamaan mustavalkoista kuvakerrontaa. Kuvien jälkikäsittely olisi ehkä hieman niitä terävöittänyt. Ne lähteet, joita ei kerrontateksteistä selviä, on kirjattu kunkin alaluvun jälkeen. Varsinaista lähdeluetteloa ei ole katsottu tarpeelliseksi erikseen esittää. Pidän sitä pienenä puutteena. Ehkä voisi todeta, että nykyisin ei pää- eikä alalukuja ole tapana numeroida, mutta tässä numerointi on varmaan toimittajan harkittu ratkaisu kokonaisuuden hallitsemiseksi.

Toivottavasti koko kirjan perusmateriaali saa ansaitsemansa sijan Pattijoen kotiseutuarkistossa, joka varmaan voisi sijaita Raahen kaupunginarkistossa. Jos sellaista ei ole, olisi se syytä perustaa.

Hienoa mikrohistoriaa.

Lassi Saressalo

Kirjaa myy Pattijoen kotiseutuyhdistys. Sitä voi tilata osoitteesta ingo(at)kotinet.com. Hinta 40 euroa.

Takaisin ylös