Maalle!

17.12.2012
Hanna Galtat, Riitta Tornivaara-Ruikka ja toimituskunta
Maalle!
Helsingin seudun kulttuuriympäristöopas
Rakennustaiteen seura
Helsinki 2012
391 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Opasta kerrakseen!

Onneksi työkaveri on Rakennustaiteen seuran jäsen. Muuten en kait ikinä olisi saanut käsiini seuran tuottamaa opasta Helsingin seudun kulttuuri(ympäristö)kohteisiin. Ainakaan opuksessa ei missään mainita, mistä sitä saa – ei Akateemisen hakukaan vastausta antanut. Eikä seuran kotisivuiltakaan tietoa löytynyt. Harmi, sillä opas Helsingin seudun kohteisiin on viimeisen päälle tarkka ja havainnollinen. Teos on jaettu jäsenetuna, joten täytynee liittyä seuraan sen saadakseen.

Opas kulttuurikohteisiin ja -maisemiin käsittää alueen, joka on noin 50 kilometrin säteelle Helsingin keskustasta mitattuna, lännestä Vihdin seuduilta itään Porvooseen, rannikolta Hyvinkään – Mäntsälän tasalle. Kohteena ovat nimenomaan maaseutumaisen kulttuuriympäristön vuosien mittaan inventoidut merkittävät kohteet, muinaismuistot, vanhat tiet, meriväylät, viljelymaisemat, kylät, kartanot, talonpoikaisrakennukset, huvilat, teollisuuden ja kaupan ympäristöt, julkiset laitokset, puutarhat. Kaikkea, mitä museolaitos, kaupunkisuunnittelijat ja tutkijat ovat inventoineet ja arkistoihinsa tallentaneet. Kohteet ovat käytännössä viittäkymmentä vuotta vanhempia ja kuten todettu maaseudunomaisessa maisemassa esiintyviä. Taajamista on poimittu ne kohteet, jotka kertovat agraarihistoriasta, vaikka olisivatkin nykyisin keskellä urbaania. Näitä ovat mm. kirkot, kartanot, muinaismuistot ja kesähuvilat. Kohteita on kaikkiaan parisen tuhatta.

Nyt nämä tiedostot on toimitettu yksiin kansiin. Inventoitu alue on jaettu ruutuihin, joiden koko on 10 x 5 kilometriä. Esitystapa on kunnittainen, kohteet eivät ole maantieteellisessä järjestyksessä vaaka- tai pystytasossa vaan kunnittain ja kunkin kuntakokonaisuuden alussa on 1/500 000 yleiskartta, sen jälkeen kohteita on esitelty 1/75 000 kartoilla, joissain tapauksissa 1/20 000 tarkkuudella. Kartoissa on karttapohjaan erikseen merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennuskohteet omalla merkillään, muinaismuistot omallaan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tiet, ensimmäisen maailmansodan linnoitusketjut ja arvokkaat kulttuurimaisemat omilla symboleillaan. Kun nämä on siis sijoitettu nykykartalle, on kohteiden löytäminen ainakin teoriassa helppoa – ainakin jos kulkijalla on kartturi vieressään. Ja kulkija on käytännössä autoilija tai veneilijä, jos aikoo katsella vähänkin laajemman alueen kerrallaan. Mutta myös kevyen liikenteen kulkijaa opas palvelee, kunhan kohdealueelleen pääsee.

Oikeastaan ainut ongelma oppaan käytössä tulee esiin, kun lähtee selvittämään, mikä mikin kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskohde oikein on. No hakemistosta selviää, että ne voivat olla kansanomaista rakennusperintöä, kartanoita, pappiloita kartanomaisia tiloja, huviloita, mökkejä teollisuuslaitoksia, seurojentaloja, opetusrakennuksia, muita julkisia rakennuksia, liikerakennuksia tai luokittelemattomia kohteita, usein aluenimiä. Kun poimaisin kartalta nimen Luontola ja lähdin hakemaan sitä hakemistosta, löytyi se kohdasta muut julkiset rakennukset. Maininki taas löytyi huviloista ja Tuohilampi kartanonomaisista tiloista. Luontola osoittautui Vihdissä Kopun kartanon itäpuolella olevaksi jugendtyyliseksi parantolarakennukseksi, jossa nykyisin toimii vanhusten hoitokoti. Näin tietenkään ei opasta saisi lukea vaan kohteen selitys tulee katsoa karttoja myötäilevistä kohdekuvauksista. Jonkin verran selaamista toki täytyy sietää. Mm. Postimäki nimisen kohteen selostus löytyy jo sivulta 247, karttakoodi viittaa sivulle 253.

Kohdekuvaukset on otettu inventointiraporteista ja ne ovat pikkutarkkaa ja huolellista työtä. Tekstien lomassa on paikoittain pieniä valokuvia, joiden funktio jää hieman epäselväksi. Kuvatoimituksesta ovat vastanneet Hanna Galtat ja Linda Leskinen. Toimituskunta on ollut tiukoilla valitessaan kohteita – jonkin kohteen puuttuminen ei välttämättä merkitse sen olevan arvoton – se ei nyt vain ole sattunut jostain syystä inventoinnin kohteeksi. Kartta-aineisto on Uudenmaan ELY-keskuksesta ja kartannoksesta on vastannut Riitta Tornivaara-Ruikka.

Jospa teoksen kanteen olisi vielä saanut hieman enemmän mielikuvitusta, oltaisiin roimasti kiitettävän puolella.

Lassi Saressalo

Myöhemmin on selvinnyt että, kirjaa voi ostaa mm. Arkkitehtuurimuseosta (Kasarmikatu 24, Helsinki) ja Uudenmaan maakuntamuseoista. Lisätietoja oppaasta ja jakelupaikoista: opas(at)rakennustaiteenseura.fi

Opas on saatavilla myös internetistä selattavana julkaisuna osoitteessa
http://www.doria.fi/handle/10024/85116

Takaisin ylös