Martikkala-Väisälänmäki

26.9.2013
Leo Puurunen (toim.)
Martikkala–Väisälänmäki
Kyläkirja

Martikkalan nuorisoseura
2012.
512 s. + kuvaliite
 

Takaisin Kirjamakasiiniin

Tietopankki yksissä kansissa

Kaksikymmentä päälukua, 218 alalukua, 38 avustavaa kirjoittajaa sekä suuri joukko lehtiartikkeleita muodostavat kotiseutuneuvos, lehtori Leo Puurusen kokoaman ja toimittaman kyläkirjan aineiston. Martikkala ja Väisälänmäki sekä vielä mukaan liitetty Lammasvirran kylä sijoittuvat Lapinlahdelle varsinaiseen Savoon, vaikka niitä ei kartalle teoksessa paikannetakaan ennen kuin sivulla 497. Mutta kyllähän kyläläiset, sukulaiset ja kesäasukkaat paikkansa ja toisensakin tuntevat. Kylät sijoittuvat kartalla pohjoisen Onkiveden länsirantaa kulkevan tien varteen. Nykyisin asukkaita on kolmisensataa, kun heitä puoli vuosisataa sitten oli yli tuhat. Kauppa on kadonnut, postikin, eikä pankkiakaan ole, mutta Martikkalan koulussa opiskelee kolmisenkymmentä tulevaisuuden lupausta. Kesäisin asukasmäärä sentään kaksinkertaistuu.

Kun tavoitteena on kertoa kaikki kaikesta, tulee jonkinlainen ähky. Niin tässäkin tapauksessa. Kirjoitukset, kertomukset, rekisterit, luettelot, nimiaarteet, henkilökuvaukset ja tapahtumat sekä vuoden 1980 perinteenkeruun aineistot seuraavat toisiaan sellaista kyytiä, ettei mukana tahdo pysyä. Väliin heitetään lähinnä perhevalokuvia, skannataan kuolinilmoituksia, todistuksia ja lehtileikkeitä. Kun vielä opettavaisesti varsin tiiviissä tekstissä käytetään avainsanojen lihavointia, pitäisi sanoman mennä perille. Ja varmaan meneekin niille, joita asia kiinnostaa ja joilla on mahdollisuus syventyä talojen ja henkilöiden taustoihin.

Ensimmäinen pääluku kertaa historiaa – geologiaa ja arkeologiaa, asutushistoriaa ja museoesineitä. Välillä tervanpolton kuvausta ja sitten taas ruotutalojen historiaa. Lappalaisetkin todetaan muinaisiksi asukkaiksi, heidän nimittämistään saamelaisiksi oudoksun, koska kyse on nimenomaan metsälappalaisista, porotaloussaamelaiset ilmestyvät historiaan vasta 1800-luvun puolella ja silloin ei Savossa kyllä saamelaisia näkynyt. Toinen pääluku syventyy kylien talohistoriaan, kolmas ja neljäs luku taas esittelee paikan- ja henkilönnimiä. Koulumaailma saa osansa samoin kuin mainittu perinteenkeruu 1980, jolloin Tampereen kansanperinteen tutkijat sen seudulle organisoivat.

Välillä siirrytään Otto Jääskeläisen juttusikermään, kunnes Leo Puurusen uupumaton kynä tarjoaa henkilökuvia, sattumuksia ja tarinaa. Muisteluksia löytyy alussa mainituilta lähes neljältäkymmeneltä kertojalta ja kynäilijältä, osa tätä varten koottua ja kirjoitettua, osa aiemmin muuallakin julkaistua. Näistä lainauksista on huomaavaisesti merkitty kunkin jutun yhteyteen alkuperäislähde.

Tekstisisällöstä ei oikein saa loogista kuvaa. Tarinat ja jutunpätkät ovat välillä suloisesti sekaisin, kunnes toimittaja taas ryhdistäytyy ja kokoaa tarinoita yhteisten otsikoiden alle: elinkeinojen esittelyä, henkistä ja hengellistä elämää, kansallismaiseman kuvauksia, seura- ja yhdistystoiminnan esittelyä. Jättiteoksen loppupuolella annetaan vielä tilaa paikallislyriikalle eri henkilöiltä ja skannataan satunnaisia dokumentteja lukijan iloksi. Kaiken kruunaa värivalokuvaliite, joka tarjoaa silmänruokaa Pohjois-Savosta. Tämä on hyvä ratkaisu – itse tekstin kuvat ovat mustavalkoisia eikä uudempiakaan kuvia ole päästetty värillisinä rikkomaan mustavalkoisuuden harmoniaa. Joiltakin osin värikuvat ovat valitettavan epätarkkoja.

Teoksen takana on Martikkalan nuorisoseuran kyläkirjatoimikunta, mutta materiaalin koonti, kuvatoimitus sekä tekstien toimittaminen on ollut Leo Puurusen vastuulla. Seija Karhusen taitto on looginen, sisällysluettelon kirjasinvalinta kuitenkin oudoksuttaa ja ilmeisesti halu saada kirja edes siedettävän kokoiseksi on pakottanut joiltain osin ehkä liiankin tiiviiseen taittoon (esimerkiksi nimiosioissa).

Kaiken kaikkiaan Puurunen kumppaneineen on saanut kyliensä tarinat mahdutettua kokonaisuuteen, jota vuorenvarmasti luetaan ja tutkitaan niin kylillä kuin poismuuttaneidenkin lukulamppujen alla. Uskon jokaisen kiinnostuneen löytävän itsensä tämän tekstimassan sisältämän tärkeän paikallishistoriallisen informaation keskeltä.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös