Menneitä muistellen IV

4.10.2013
Menneitä muistellen IV
Honkajokista elämänmenoa vuosisatain takaa tähän päivään asti

Puhtaaksikirjoitus ja taitto Pirkko Mäkinen Honkajoen Kotiseutuyhdistys ry, 2012
312 s.
 

Takaisin Kirjamakasiiniin

Erinäisiä muisteluksia Honkajoelta

Tätä teosta edelsi teos Menneitä muistellen III. Maisemamatkalla halki Honkajoen. Karvianjokea vastavirtaan myötäillen vuodelta 2011. Ja varmaan myös osat I ja II ovat ilmestyneet, eivät kuitenkaan nyt käytettävissä. Tämä kolmas nide on värikuvakirja, jossa käydään nimensä mukaisesti Karvianjokea ylävirtaan ja poiketaan Honkajoen kunnan eri kylissä katselemassa maisemia, taloja, ihmisiä. Kuvat ovat luonnollisesti varsin epätasaisia hämäristä perhealbumikuvista erinomaisiin otoksiin. Teoksen alkusivuilla on joidenkin kuvien päälle taitettu tekstejä eräässä mielessä korvaamaan kuvatekstit. Mielenkiintoinen, mutta outo ratkaisu! Oikolukijaakin olisivat kuvatekstit vielä tarvinneet. Mutta varmaan muistoja ja muisteluja herättävä kuvateos.

Menneitä muistellen IV on taas perinteisemmän kyläkirjan tai kotiseututeoksen kaavaa noudattava kokoelma eri ihmisten kertomuksia oman elämänsä varrelta ja vähän naapureidenkin. Kirjalla ei ole varsinaista toimittajaa tai toimituskuntaa, mutta ilmeisesti Pirkko Mäkinen on vetänyt kotiseutuyhdistyksen kirjaryhmää, joka on koonnut sille lähetettyä aineistoa. Mahdollisesti kirjan kokoamisprosessi on selvitetty aiemmissa osissa, mutta nyt se jää osittain arvoitukseksi. Koska jokainen teos on oma kokonaisuutensa, tällaiset tiedot tulisi tarjota lukijalle.

Kirja käy läpi muinaisten eräpalstojen muotoutumisen asuttaviksi uudistaloiksi ja kylien synnyn. Tosin vain ylimalkaisesti. Ensimmäisenä tarjotaan lukijalle purtavaksi Jalmari Jaakkolan Pohjoisen Satakunnan eräkulttuurista lainattu vanhaa ruotsinkieltä edustava teksti, josta kyllä on myös painokirjainversiokin tarjolla. Sen kummemmin ei tätä vaikeasti aukeavaa tekstiä kommentoida. Samanlainen epämääräinen laina on W. Carlssonin teoksesta Entinen Ikaalinen. Fraktuurateksti kertoo tiestön kehityksestä. Kun sitten kirjan lopulta hakee lähdeluettelosta vastaavia tietoja, ei niissä ole selkeitä bibliografisia tietoja. Olisikin syytä opiskella Fennica-tiedoston käyttöä ja täydentää lähteissä mahdollisesti olevat vajavaisuudet sieltä saatavilla tarkemmilla tiedoilla. Vastaavasti on sivulla 87 selkeä lähdetieto, mutta tätä taas ei ole katsottu tarpeelliseksi viedä lähdeaineistoluetteloon. Kuvien yhteyteen ei ole liitetty tekijä- tai omistajatietoja, mikä nykyisin alkaa olla jonkinlainen virhe sekin. Sen sijaan kertomusten loppuun on useimmiten merkitty, keneltä kertomus on saatu tai kuka jutun on kirjoittanut.

Kirjan sisällöstä voisi nostaa esiin osion, joka kuvaa tervanpolton merkitystä esiteollisena aikana, eräitä kansanomaisia työtapoja, joista potaskan tuottaminen onkin selkeästi kuvattu. Niin ikään käsityöperinteen kuvaus on hyvä ja sen kuvaliite kertova. Musiikkikulttuuri ja paikalliset pelimannit saavat osansa samoin kuin moninaiset muistelmat ja kuvakerronta sota-ajoilta. Kunnan isät ja yksi äitikin tulee kerrattua, kansanlääkinnästä ja lapsenpäästäjistä siirrytään lääkäreihin ja kätilöihin. Paikallinen pienteollisuus saa mainintansa ja maatalouden muuttumista seurataan persoonallisilla kertomuksilla. Ja lajille tyypillisesti käydään läpi kylien taloja ja niiden asukkaita omina tai haastattelumuisteluina. Lopussa luodaan katsaus Honkajoen kotiseutuyhdistyksen neljännesvuosisataiseen tarinaan.

Menneitä muistellen kirjasarja saa varmaan jatkoakin, sillä yhdistyksen kotisivulla kehotetaan pitäjäläisiä kokoamaan tietoja kylien tiloista, taloista, mökeistä, torpista ja muista asumuksista aina vuodesta 1670, jolloin ensimmäiset kantatalot Honkajoelle syntyivät.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös