Muumiopas

31.12.2012
Sirke Happonen
Muumiopas
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia
Tieto 1371
Helsinki 2012
248 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Aatelismiehestä Ötökkään

Sirke Happonen väitteli vuonna 2007 Tove Janssonin muumimaailman kuvituksista ja teksteistä ja on nyt jakanut pohjatonta muumitietouttaan myös tavalliselle lukijakunnalle. Muumiopas esittelee paitsi Toven omat myös hänen veljensä Lars Janssonin muumihahmot – nämähän ovat tulleet tutuiksi erityisesti muumisarjakuvissa. Keskeisimmät hahmot – muumien henkilöt – esitellään kirjassa paitsi suomenkielisiltä nimiltään myös tietenkin ruotsiksi, joka on muumien äidinkieli ja englanniksi, mikä taas on muumien kansainvälinen markkinointikieli. Kukin henkilö saa luonnehdintansa ja heidän esiintymisympäristöään, ystäviään ja toimintaansa kuvataan nasevilla teksteillä.

Keskeisimpien muumihenkilöiden ominaisuudet tuodaan nykypäivään ja lukija saa mietiskellä, keitä ovat tämän päivän haisulit, homssut, hemulit ja mymmelit. Samalla annetaan ohjeita, kuinka itse voit muuntautua mielihahmoksesi. Kutakin henkilöä luonnehditaan tietenkin myös henkilökuvalla (paitsi jäärouvaa, jolle Tove ei halunnut antaa kuvallista hahmoa) ja siellä täällä elävöitetään kerrontaa myös sarjakuvaklipeillä ja kokosivun värikuvilla. Sivulta 113 löydämme Toven omakuvan, jossa hän istuu ravintolassa, polttelee ja juo viiniä ja takana tanssitaan. Kuva on Helsingin kaupungintalon Kaupunginkellaria varten tehdystä freskosta. Mutta siinäkin Toven viinilasin vieressä on muumihahmo.

Muumien, nimenomaan muumien muodonmuutosta on mielenkiintoista seurata. Nehän syntyivät aikoinaan Toven pilasta, kun hänen veljensä Per Olov tuntui liian tietävältä Kant-filosofioineen. Tove piirsi kesäpaikan vessan seinään mielestään mahdollisimman ruman kuvan, antoi sille nimen Kant (tämä piirros on säilynyt ja restauroitu). Tästä kaikki alkoi. Toisena taustana Tove kertoo enostaan professori Einar Hammarstenista, joka varoitteli Tovea menemästä salaa ruokakaapille, koska hellan takana asuisi muumipeikkoja – jonkinlaisia kodinhaltijoita. Muumihahmo seurasi Tovea sitten 1940-luvun Garm-lehden kuvituksiin, jossa se markkeerasi Tovea itseään ja sai nimekseen Snork. Snorkista kehkeytyi sitten monien muutosten jälkeen nykyinen pullea Muumi samalla kun Janssonin symbolismia täynnään olevat muumikirjat ja muumitarinat ovat muuttuneet selkeästi lastenperinteeksi.

Muumimaailma on muuttunut aikojen myötä. Sen hahmot, henkilöt monimuotoistuvat jatkuvasti ja alun pienestä ydinjoukosta on kasvanut yli sadan olion, eliön, muumihahmon joukko, jolla kullakin on omat persoonalliset piirteensä – niin ulkoasut kuin luonteenpiirteensäkin. Happosen teos on läpileikkaus tähän maailmaan, itse asiassa sanottavaltaan yhtä monimielinen kuin Toven kertomukset. Teksti on osaavan sujuvaa, kuten ammattikirjoittajalta sopiikin odottaa ja ote on hieman ilkikurinen ja samansävyinen, kuin kertoisi lapselle mielikuvitusasioita totuutena. Kuvavalinta on Happosen omaa ja hienosta ulkoasusta ja taitosta on vastannut Anne Kaikkonen. Hienoa on, että kunnianarvoisa SKS on ottanut tämänlaisen kulttuuriteoksen julkaisuohjelmaansa.

Muumikirjaa selatessa ja siihen aina uudelleen palatessa, on hyvä muistaa, että Tove Janssonin muumitaiteen helmet ovat osa Tampereen Taidemuseon kokoelmaa, joka on tällä hetkellä esillä väliaikaistiloissa museon alakerroksessa. Tampereen Muumilaakso on maailman ainut aitojen muumiteosten kokoelma, ei siis varsinainen touhumaa, vaikka sitäkin.

Lassi Saressalo
Muumien Ystävät Yhdistys MYY ry:n kunniajäsen.
P.S. Mörkö ei ole ilkeä, Mörkö on yksinäinen!

Teosta on saatavissa kirjakaupoissa ja SKS:n verkkokaupassa osoitteessa: https://kirjat.finlit.fi, jossa sen hinta on 32 euroa.

Takaisin ylös