Muuttuva kulttuuriperintö

4.4.2014
Tytti Steel, Arja Turunen, Sanna Lillbroända-Annala & Maija Santikko (toim.)
Muuttuva kulttuuriperintö – Det föränderliga kulturarvet
Ethnos-toimite 16
Ethnos ry.
Helsinki 2014
360 s.

Takaisin Kirjamakasiiniin

Kulttuuriperintö

Kulttuuriperintö on moninainen käsite, jota pyritty määrittelemään eri yhteyksissä erilaisin tavoin. Suomen Kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry:n julkaisemassa artikkelikokoelmassa kulttuuriperintöä lähestytään sekä tutkimuksellisesta näkökulmasta että käytännönesimerkkien kautta. Artikkeleissa pohditaan esimerkiksi kulttuuriperinnön olemusta paikkoihin ja paikallisuuteen liittyvänä voimavarana. Kaksikielisessä kirjassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä artikkeleita.

Kirjan ensimmäinen osa käsittelee kulttuuriperintöä tutkimuskohteena. FT Sanna Lillbroända-Annalan artikkelissa avataan kulttuuriperinnön tutkimukseen vakiintunutta ajatusta kulttuuriperinnöstä prosessina, jatkuvasti muuttuvana ja ajassa elävänä elementtinä. Lillbroända-Annala keskittyy artikkelissaan mm.  siihen, millaisten tekijöiden seurauksena jokin esine tai asia tulee yhteisesti tunnustetuksi kulttuuriperinnöksi.

Prosessinäkökulmasta kulttuuriperintöä lähestyy artikkelissaan myös FT Johanna Björkholm, joka käsittelee kulttuuriperinnön tuottamiseen liittyviä mekanismeja. Aineettoman kulttuuriperinnön aihepiiriin erikoistunut Björkholm käyttää artikkelinsa esimerkkinä kansanmusiikkia.

Kirjan ensimmäisen osan muita kirjoittajia ovat Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito Oy:n toiminnanjohtaja, dosentti Marketta Luutonen, joka tarkastelee artikkelissaan kulttuuriperinnön käsitettä käsityöperinteen ja käsityötaidon näkökulmista, sekä FM, TM Jouni Takalo, jonka artikkelin aiheena on kulttuuriperintö Tyynenmeren saarilla Wallis ja Futunassa.

Kirjan toisessa osassa tarkastellaan kulttuuriperintöä osana paikkoja ja paikallisuutta. Professori Ullrich Kockel (Ulsterin yliopisto) esittää suomeksi käännetyssä artikkelissaan, että tämän päivän kansatieteen voi nähdä myös modernina kotiseutuoppina. Hän nostaa tieteenalan voimaksi sen kyvyn tutkia paikallisia ja alueisiin liittyviä aiheita globaalissa maailmassa ja korostaa kulttuuriperinnön ajan, paikan ja sosiaalisen asetelman vaikutuksesta mukautuvaa olemusta.

Konkreettisemman esimerkin eli Vuoksen jokilaakson kulttuurimaiseman kautta paikkaa ja paikallisuuden kokemusta käsittelee FT Kristiina Korjonen-Kuusipuro, joka pohtii artikkelissaan mm. kulttuuri- ja luonnonmaiseman suhdetta alati muuttuvassa jokilaaksossa.

Kirjan toisen osan päättävät FT Anneli Meriläinen-Hyvärinen ja FM Anna-Liisa Väyrynen artikkeleilla, joissa käsitellään kadonnutta ja menetettyä kulttuuriperintöä. Heidän esimerkkeinään toimivat Sotkamon Talvivaaran kaivos sekä Lokan tekoallas, joiden molempien vaikutuksesta joukko ihmisiä on joutunut jättämään kotinsa tai kesäpaikkansa. Meriläinen-Hyvärisen ja Väyrysen artikkeleissa korostuu se, että paikan, yhteisön ja kulttuuriperinnön merkitys ihmiselle säilyy silloinkin, kun fyysinen ympäristö joudutaan jättämään.

Viimeisen, kulttuuriperintöinstituutioiden toimintaan pohjaavan osan aloittaa FM Nika Potinkara artikkelilla, jossa käsitellään saamelaismuseoiden toimintaa ja mm. saamelaismuseoiden välittämää kuvaa saamelaisesta kulttuuriperinnöstä. Dosentti Marja-Liisa Rönkkö pohtii tämän jälkeen ihmisen roolia omassa kulttuurissaan. Rönkön mukaan jokainen ihminen on museo tarkoittaen, että kukin ihminen tallentaa syntymästään lähtien ja koko elämänsä ajan tiettyjä aineellisia ja aineettomia kulttuurisia piirteitä, jotka yhtäältä määrittävän minuutta ja toisaalta siirtyvät kanssaeläjiin.

Kirjan kaksi viimeistä artikkelia, joiden kirjoittajina ovat professori Lars-Erik Jönsson (Lundin yliopisto) ja yliopistolehtori, dosentti Isto Huvila, käsittelevät kulttuuriperinnön saavutettavuutta. Jönsson keskittyy suomennetussa artikkelissaan erityisesti kulttuuriperinnön esittämisen demokraattisuuteen. Hänen mukaansa museoiden tulisi huomioida toiminnassaan kaikenlaiset käyttäjät, eikä keskittyä ainoastaan esimerkiksi eliitin määrittelemään kulttuuriperintöön. Huvila lähestyy aihetta museoammattilaisten näkökulmasta pohtien mm., miten museotyöntekijöiden toimintatavat vaikuttavat kulttuuriperinnön säilymiseen.

Kulttuuriperintö on elävää, ja se mukautuu käyttäjiensä ohjaamana. Esimerkiksi paikkojen ja perinteiden merkitys korostuu kuitenkin vasta niihin liittyvän tiedon myötä, sillä arvostukset syntyvät usein vasta tiedon kautta. Muuttuva kulttuuriperintö avaa uusia näkökulmia totuttuihin asioihin ja tarjoaa mukaansa tempaisevaa ja ajatuksia herättävää luettavaa kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Kirjaa myy Tiedekirja, Kirkkokatu 14, Helsinki tai http://www.tiedekirja.fi/ 

Takaisin ylös