Naisten työt

07.05.2012
Sirkka-Liisa Ranta
Naisten työt
Pitkiä päiviä, arkisia askareita
Karisto 2012
240 s.
 

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Moninaisesta sinä huolehdit

Emäntä on talossa avainten isäntä. Ja muutakin. Hän on kotona monessa roolissa, niin myös kodin ulkopuolella. Sirkka-Liisa Ranta on koonnut yksiin kansiin monta naisroolia tarkastellessaan suomalaisen naisen työtä tai pikemminkin suomalaista naista askareissaan ja toimissaan niin perinteisellä maaseudulla kuin uudemmissa tehtävissä yhteiskunnan eri saroilla. Mutta niin teoksesta kuin arkipäivästäkin voidaan lukea, että nainen kuitenkin rooliltaan on ollut miehen alistama – toisarvoisten, mutta keskeisten tehtävien suorittaja.

Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan emäntää, piikaa ja miniäpiikaa, vaimoa, emosta, akkaa ja likkaa: naista eri rooleissa, joista ainakin äkkiseltään miniän rooli tuntuu olevan ongelmallisin. Eroon ei pääse, kuten piika palvelusopimuksensa mukaan, emännäksi ei millään tahdo päästä ennen kuin tuoni on edellisen korjannut. Mutta työntekoa vaadittiin ja siinä ohessa lapsetkin hoidettiin ja miehen vieressä maattiin. Tai sitten ei, vaan jäätiin vanhaksipiiaksi, jolla ei juurikaan ollut kunnon osaa vanhassa talonpoikaisyhteisössä, joka ei oheistyötä ja sitä myötä itsellisyyttä tarjonnut.

Mutta vähitellen pääsivät tyttöihmisetkin kouluun ja sitä myötä myös tietoa jakamaan uusille sukupolville – opettajiksi. Tahi postineidiksi ellei peräti telefooninhoitajaksi, myyjättäreksi tai konttorilikaksi, tarkastuskarjakoksi tai sairaanhoitajattareksi – lopulta kotityöstä ansioäidiksi. Vaan tämänkin pitää ne kotityöt – askaret hoitaa.

Ranta palaa viidennessä pääluvussa takaisin talonpoikaismiljööhön, tarkastelee työnjakoa maalaiskulttuurissa – miehille hevoset ja koneet, naisille maitotalous, pienkarja ja muut arjen askaret. Nainen oli niin vesijohto ämmänlänkineen kuin viemärikin laskiämpäreineen. Vie mennessä, tuo tullessa – ja siinä välissä leivo, paista, hoida lapset, laita kalaa, säilö talveksi, poimi ja kuori, pese paikat ensin vain kaikki käsin, mutta ajan myötä hiekan ja suovan korvasivat kaupan tuotteet, Upo ja Tend saapuivat auttamaan.

Ja kun muuta ei ollut tehtävänä, otapa puikot käteen ja ala miehelle, lapselle ja itsellesikin sukkaa neulomaan, pystytä kangaspuut ja kudo matot ja liinavaatteet, surisuta rukkia, kunnes taas essu eteen ja ruokaa väelle laittamaan.

Sota-aika opetti tai pakotti naiset miestenkin perinteisiin töihin, toi hänet kotoa ja maalta kaupunkiin, toki ennenkin tyttölapset oli tehtaisiin laitettu. Mutta koti oli kuitenkin hoidettava ja mies ruokittava – ja lapsetkin.

On siinä ollut ahkeroimista. Vaikka Rannan kirja keskittyykin pääasiallisesti maaseutukulttuuriin, on siinä kylliksi viestiä nykypäivän roolikeskusteluakin varten. Mutta kirja ei osoittele, se kertoo. Ja toteaa.

Lähdeviitteistö on huolellisesti laadittu ja lähdekirjallisuus harkiten valittu. Kuvatiedosto kertoo oman tarinansa ja onpa loppuun saatu vielä sanahakemistokin. Kati Lampela on osallistunut teoksen toimittamiseen, Petri Latvalan  typografia ja taitto rauhallinen, muutama kainalolaatikko tuo pikantteja yksityiskohtia.

Ihan hyvä puheenvuoro työnjakokeskusteluun.

Kirjaa voi tilata Kustannusliike Karistolta: p. 03 - 631 51, kustannusliike os-karisto.gif
 

Takaisin ylös