Lausunto: Kuudes maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014-2020

Kuudes maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2014-2020
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR

Suomen Kotiseutuliiton lausunto

Suomen Kotiseutuliitto pitää tärkeänä, että maaseutupoliittisen kokonaisohjelman lähtökohdissa on ajatus, että se kokoaa kaikki maaseutupolitiikan toimijat mukaan ja että vahvistetaan entisestään kansalaistoiminnan edellytyksiä vaikuttaa maaseutupolitiikkaan. Koko ohjelman merkitystä vahvistaa ja korostaa se, että se konkretisoi maamme hallituksen linjauksia ja sillä pyritään antamaan virikkeitä myös seuraavaan hallitusohjelmaan.

2.2.Toimintaympäristön muutostekijät
Ohjelmassa todetaan:
”Kokonaisohjelman strategisena lähtökohtana on paikkaperustainen kehittäminen. Sen mukaan paikallisilla olosuhteilla on merkitystä, kun tarkastellaan ihmisen elinympäristöä, hyvinvointia, toimintaa, kulttuuria ja kokemuksia.

Paikkaperustaisessa maaseudun kehittämisessä ja aluekehittämisessä hallinto‐ ja palvelurakenteet mukautetaan joustavasti paikallisiin olosuhteisiin ja niissä otetaan huomioon paikalliset tarpeet. Harvaan asutussa maassa paikkaperustainen kehittäminen tarkoittaa myös panostamista infrastruktuuriin.

Paikkaperustainen kehittäminen vahvistaa sujuvan arjen rakenteita ja parantaa elämänlaatua. Paikkaperustainen politiikka lähtee siitä, että jokaisessa paikassa on erilaiset pääomat ja niiden erilaiset yhdistelmät kuten luonnon resurssit, sosiaalinen pääoma, kulttuuri, perinne, infrastruktuuri ja tahtotila. Tästä syntyy oleellinen ero eri paikkojen välillä ja siten sama toimenpide voi johtaa erilaisiin tuloksiin eri paikoissa. ”Tasa‐arvoiset” paikkasokeat toimenpiteet johtavat eriarvoisuuteen.”

Paikkaperustaisuus kehittämisessä on hyvä linjaus. Paikallisten toimijoiden ja asukkaiden osallistaminen sekä  kansalaistoiminnan mukaan ottaminen yhteistyöhön viranomaisten ja organisaatioiden rinnalla on edelleen tärkeää. Sitä kannattaa vahvistaa ja kehittää.

Erilaisten maaseutualueiden tunnistaminen ja jäsentäminen on tärkeässä roolissa. On myös hyvä havainto, että noin kolmannes (31 %) suomalaisista asuu maaseutuun lukeutuvilla alueilla. Se on täysin hämärtynyt yleisessä keskustelussa, jossa asumisen keskittyminen ja muuttoliike maalta kaupunkeihin korostuu. Tämä trendi perustuu luonnollisesti tosiasioihin, mutta mielikuvissa olevaa jännitettä kaupungin ja maaseudun välillä voisi hälventää, jos monipuolisempi kuva erilaisesta maaseudusta välittyisi laajasti suomalaisten tietoisuuteen. Vuorovaikutuksen lisääminen myös eri alueiden sekä maaseudun ja kaupungin välillä on olennaisen tärkeää.

Ohjelmassa viitataan monipaikkaisuuteen:
”Monipaikkaisuus on globaali ilmiö, joka on ajankohtainen ja voimakkaasti yleistyvä elämisen tapa Suomessakin. Se voi olla maaseudun näkökulmasta mahdollisuus, mikäli monipaikkaiset valinnat ovat taloudellisesti ja ekologisesti mahdollisia. Suomalaisista monilla on sidokset sekä kaupunkeihin että maaseudulle. Esimerkiksi vapaa‐ajan asukkaiden potentiaali on usein hyödyntämätön voimavara.”

Monipaikkaisuuden nostaminen esiin ohjelmassa on Kotiseutuliiton mielestä arvokasta. Kuten ohjelmassa todetaan, se on yleistyvä elämisen muoto. Voimme asua, tehdä työtä ja viettää vapaa-aikaa eri paikkakunnilla, eri puolilla Suomea, maaseudulla tai kaupungissa. Tässä ohjelmassa on kuitenkin hyvin vähän pohdittu sen tuomia muita vaikutuksia kuin vapaa-ajan asukkaiden potentiaali. Enemmän olisi voinut myös pohtia, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta tällaista monipaikkaista elämäntapaa voisi tukea.

3. Teemat ja toimenpiteet
3.1.1 Kansalaisyhteiskunta ja kansalaiset toimijana
Ohjelmassa todetaan:
”Noin 20 Euroopan maassa on laadittu kansalaisyhteiskuntasitoumus julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan suhteiden rakentamiseksi ja vahvistamiseksi. Suomessa tulisi myös ottaa käyttöön samantyyppinen julkishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan yhteinen linjaus tai konkreettinen toimenpideohjelma sekä kansallisella tasolla että paikallisella tasolla kunnissa ja kylissä tehtäväksi.

Euroopan eri maissa tehdyissä kansalaisyhteiskuntasitoumuksissa korostetaan kansalaisyhteiskunnan ja sen toimijoiden erityistä asemaa yhteiskunnan hyvinvoinnin ja arvopohjan luojana, etsitään julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan yhteisiä arvoja ja tahtotilaa, todetaan kansalaisjärjestöjen rahoituksen turvaamisen ja kehittämisen tärkeys sekä luodaan pelisääntöjä poliittiseen osallistumiseen ja vuoropuheluun.

Suomessa laadittava kansalaisyhteiskuntasitoumus voisi olla niin kansallisella kuin paikallisella tasolla kolmiosainen, osittain toteava ja osittain tavoitteellinen. Ensimmäisessä osassa tunnustettaisiin kansalaisyhteiskunnan ja sen toimijoiden erityinen asema yhteiskunnan hyvinvoinnin ja arvopohjan luojana. Toisessa osassa määriteltäisiin kansalaisyhteiskunnan, julkishallinnon ja poliittisten toimijoiden yhteiset tavoitteet. Kolmannessa toimeenpano-osuudessa yksilöitäisiin eri tahojen velvollisuudet sekä tarkempi toimeenpanosuunnitelma.

On todennäköistä, että ohjelmakaudella jatkuu ja vahvistuu se kehitys, jossa perinteiset kansalaistoiminnan, kolmannen sektorin ja vapaaehtoistyön sekä julkisen sektorin ja elinkeinotoiminnan väliset rajapinnat muotoutuvat uudelleen. Jyrkkien rajanvetojen ja tiukan luokittelun asemesta tarvitaan mahdollisuuksia ja kannustimia ja sektoreiden välille uusia työnjakoja.

Aktiivinen ja vireä kansalaistoiminta sekä paikallisten toimijoiden yhteistyö on hedelmällinen kasvualusta muun muassa paikallisten palveluyritysten, yhteiskunnallisten yritysten ja osuuskuntien perustamiselle sekä työpaikkojen luomiselle.”

Kansalaisyhteiskuntasitoumus vaikuttaa mielenkiintoiselta ehdotukselta. Kun ohjelmassa toimintaympäristöanalyysissa arvioidaan tapahtuvan isoja muutoksia maaseudun palvelurakenteessa johtuen valtiontalouden kestävyysvajeen hoidosta, tästä on vaikea päätellä miten isoja vastuita ja velvollisuuksia kansalaisyhteiskunnalle ja kolmannelle sektorille voi tulevaisuudessa tulla.

Suomen Kotiseutuliitto haluaa kiinnittää huomiota siihen, että kun kansalaisjärjestöjä ja kolmannen sektorin toimijoita tarvitaan mukaan kehittämistyöhön ja mahdollisesti mukaan palvelujentuottamiseen, siihen varataan myös riittävästi resursseja. Siksi on hyvä, että ohjelmassa otetaan myös tämä huomioon.

3.1.3 Paikallinen kehittäminen
Ohjelmassa todetaan:
”Paikallista kehittämistoimintaa, kuten kylätoimintaa ja LEADER‐toimintatapaa, tulee edelleen vahvistaa, sillä käytännön kokemukset, tulokset ja tutkimukset osoittavat, että paikallisella aktiivisuudella, hanketoiminnalla ja vapaaehtoistyöllä saadaan merkittäviä ja kestäviä tuloksia aikaan.

Paikallista toimintaa tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän tilanteessa, jossa kuntien koko kasvaa ja huolehditaan lähidemokratian toteutumisesta ja kansalaisvaikuttamisesta: aktiivisen kansalaisuuden edistämisestä. Kyläyhdistykset ja palveluihin erikoistuneet yhdistykset voivat toimia myös työllistäjinä ja sitä kautta ehkäistä syrjäytymistä alueellaan.

Paikallisen kehittämisen tavoitteena on vahvistaa ja kehittää paikallisia yhteisöjä, yrityksiä ja alueen elinvoimaa. Sen avulla saadaan erilaisia ja eri‐ikäisiä ihmisiä ja yhteisöjä mukaan paikalliseen kehittämistyöhön. Ihmiset itse toimivat ja ottavat vastuuta kehittämistyöstä aktiivisesti ja oma‐aloitteisesti. Kylä‐ ja LEADER‐toiminta nivoutuvat lähidemokratian avulla  yhteisvastuulliseen paikalliseen kehittämistyöhön yhdessä kunnan kanssa.

Toimenpiteet
9. Kylätoimintaa, neuvonta‐ ja kansalaisjärjestöjä vahvistetaan nostamalla valtionapua asteittain ja vahvistamalla kyläasiamiesverkostoa. (VM, TEM, OKM, Suomen Kylätoiminta ry)
10. Kunnat ottavat maaseudun huomioon strategioissaan nykyistä paremmin ja osallistuvat paikalliseen kehittämiseen niin toimijana kuin erilaisten paikallisen kehittämisen toimintatapojen mahdollistajana. (kunnat, Suomen Kuntaliitto)
11. Lisätään LEADER‐ryhmien kokonaisrahoitusta ja monipuolistetaan LEADER‐ryhmien aluekehittäjäroolia (MMM, LEADER‐ryhmät)
12. Otetaan yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen (LEADER‐toimintatapa) käyttöön kaikki Suomen alueet kattavasti ohjelmakaudella 2014–2020. (YTR, MMM, TEM, maakunnan liitot, ELY‐keskukset, LEADER‐ryhmät, kaupunkien kansalaistoimijat)
13. Otetaan maakunnan yhteistyöryhmiin (MYR) ja niiden alaisiin jaostoihin mukaan paikallisia toimijoita. (MYR:t, LEADER‐ryhmät, maakunnalliset kyläyhdistykset )”

Paikallisen kehittämisen ja lähidemokratian näkökulmat ovat erityisen tärkeitä ohjelmassa. Kaiken kaikkiaan ohjelmassa on nostettu ansiokkaasti esiin kaikkien kolmannen sektorin toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen rooli ja merkitys. Luvussa paikallinen kehittäminen näkökulma kapeutuu lähes kokonaan kattamaan vain kyläyhdistykset ja leader-toiminta.

Suomen Kotiseutuliitto katsoo, että tälläkin osa-alueella ohjelmassa on syytä huomioida paikallista kehittämistä toteuttavat järjestöt ja yhdistykset laajemmin.

Helsingissä 9.12.2013

SUOMEN KOTISEUTULIITON HALLITUS

Lausuntoja ja julkilausumia -sivu