Raha pois, sano Tantun Otto

Kyläkulttuuria Etelä-Savosta


21.10.2014

Aitlahti, Hilkka ja toimituskunta: Raha pois, sano Tantun Otto. Suonsalmen kyläkirja. Suonsalmen Martat ry.
Keuruu 2014. 284 s.

 

                  
                   Takaisin Kirjamakasiiniin
 

Kun kääntyy Mikkeliin menevää viitostietä Otavan kohdalta vasemmalle kantatielle 431, pääsee Suonsalmelle. Tai sitten kääntymällä samalle tielle nelostieltä Leivonmäen tienoilta oikealle. Puolivälissä on Suonsalmen kylä, joka on osa Hirvensalmen pitäjää. Kirkolle on kylältä kymmenkunta kilometriä, Mikkeliin nelisenkymmentä. Tämän verran oli tarvis katsoa maantiekarttaa, kun teoksen sivun 12 kartta ei sitä suoraan kertonut. Olisikin syytä vastaavanlaisissa tilanteissa laittaa lähikarttaan pieni kulmakartta, joka sijoittaisi kertomusseudun laajempaan maantieteelliseen yhteyteen. Tämä olisi tietenkin tarpeen vain ulkopuolisen lukijan orientoimiseksi.

Sillä eihän tällaisen kyläkirjan kohdelukijakunta olekaan joku turkulainen tai tamperelainen kotiseutukirjallisuuden ystävä. Tällaisen teoksen lukijakunta, joko seudulla ja kylässä nykyisinkin asuva tai sieltä poismuuttanut jälkeläisineen, tietää, mistä on kotoisin. Kyllähän suonsalmelaiset paikkansa maailmassa tuntevat.

Suonsalmen kyläläiset kokosivat parin vuoden ajan arkistoaineistoa, kirjoituksia, muisteloita ja valokuvia teosta varten. Lisää materiaalia saatiin mm. Kansallisarkiston karttakokoelmista, nimenomaan isojakoa käsittelevään osioon. Valokuvia on myös Museovirastolta ja parilta ammattikuvaajalta, näiden otokset on erikseen nimikoitu. Eipä varmaan olisi suurikaan vaiva ollut mainita muidenkaan kuvien osalta keneltä ne ovat. Tokihan teoksen lopussa on kuvien luovuttajien nimet ja kuvateksteistä saattaa hyvinkin päätellä, kenenkä albumista mikäkin kuva on peräisin, mutta tekijänoikeuslainsäädäntö suosittaa oikeudenomistajien nimeämistä kuvan yhteydessä. Kuvatekstit kertovat muutoin kiitettävästi kuvien kohdehenkilöt ja kuvien ajoitus on muistettu dokumentoida.

Kirjan ensimmäiset luvut vievät lukijan muistintakaiseen aikaan. Ensimmäiset vuosisadat kerrataan asutushistoriadokumenttien kautta, päästään rakentamaan syntyvää Hirvensalmea ja sen sivukyliä.

Mielenkiintoinen osa kylän historiaa on täälläkin toteutettu järvenlasku 1830-luvulta alkaen, joka siirsi rantaviivaa paikoittain kymmeniä jopa satakin metriä ja Puulajärven pinta laski lopulta noin 2,5 metriä. On vaikea ajatella, mitä tällainen maisemanmuutos on vaikuttanut ihmisten maisemanäkemykseen. Järvenlasku saatettiin loppuun 1850-luvulla, joten muistitietoa siitä ei ole. Tulos oli kuitenkin ikävä, paljastunut maa oli niljakasta eikä ollut otollista maatalousmaaksi. Ja varmaan näkymäkin on ollut karmeudessaan vaikuttava. Järvenlaskun takia kalastusmahdollisuudet huononivat ja tuloksena oli runsaasti vesijättömaata, jonka jakaminen tilojen kesken saatettiin loppuun vasta viime vuosisadan lopulla.

Toinen pääluku tarjoaa perusteellisen katsauksen isojaon ajasta viime vuosisadan aikaan ja nyt jo tunnistettavat talot ja suvut alkavat elää omaa elämäänsä. Isojakokartat tarjoavat varmaan paikallisväestölle mielenkiintoista aineistoa itsensä ja esivanhempien maailman hahmottamisessa. Samassa luvussa päästään myös kiinni nykypäivään, kun siinä esitellään Suonsalmen kantatalot ja niiden asukassuvut. 1900-luvun alkukymmeniä valotetaan erillisillä artikkeleilla uittotyöstä ja liikenteestä Puulalla, katsastetaan meijerilaitoksen synty kylälle ja luodaan henkilökuva kansanedustaja August Tantusta, kauppias Tantusta ja Säästöpankin kamreeri Tantusta, joiden kautta valottuu viime vuosisadan alun yhteiskunnan organisointi. Myöhemmin tavataan vielä myös opettaja Tanttu!

Sota-ajat, niin kansalaissota ja myöhemmät puolustussodat käytännössä vain todetaan eikä useimpien kyläkirjojen tavoin jäädä niitä aikoja pitkälti muistelemaan, mitä pidän viisaana ratkaisuna. Elinkeinorakenteen muutos maatalousvaltaisesta kylästä modernisaation kautta nykypäivään on mielenkiintoista luettavaa, johon olisin itsekkäästi toivonut hieman lisäsivujakin.

Tähän asti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta artikkelin kirjoittajilla ei ole nimeä. Esipuheessa toimituskunnan puheenjohtaja kiittelee toimituskuntaansa hyvästä yhteistyöstä, joten ensimmäiset 110 ja viimeiset kolmisenkymmentä sivua menevät siis kollektiivin piikkiin, joka ei itse asiassa tunnu oikein luontevalta. Mutta jos kirjoittajia tai tekstien toimittajia ei ole haluttu tuoda esiin, se toki on toimituskunnan asia. Seuraavilla sadalla sivulla nimittäin on käytännössä jokaisen muisteluartikkelin otsikon alla henkilönnimi. Kyseessä on joko kirjoittajan itsensä teksti tai haastattelusta toimitettu lukukappale. Näiden henkilökohtaisten muisteluiden kautta tutustutetaan lukija niin mikrohistoriaan kuin yhteiskunnan muuttumiseen. Otsikot: Koulun 97 vuotta, Lapsuudesta asti kotikylässä, Sodan varjosta hyvinvointiin, Muistoja salmelta ja sillan kulmalta, Koulumatkoja ja -muistoja, Perhejuhlat olivat kylän juhlia tai Suonsalmi ja Puula, kesäksi maalle, tarjoavat monipuolisen ja inhimillisen kuvan kylän asukkaista ja kyläelämän muutoksesta. Kukin otsikko pitää sisällään useita muistelijoita ja muistoaineksia. Mielestäni tässä osiossa toimituskunta on onnistunut perinteistä kyläkirjaa paremmin ryhmitellessään nämä sinänsä erilliset muistelot mainittujen otsikoiden alle.

Viimeinen pääluku noudattaa kyläkirjojen kaanonia. Esille tulevat kylässä toimivat yhteisöt, kalastuskunnat, eränkävijät, nuorisoseuratoiminta, urheiluharrastukset, kylätoiminta ja luonnollisesti Marttojen työ. Viimeiset sivut kertovat kulttuurimaisemasta ja sen muutoksesta, joita muutama satunnainen valokuva rikastaa. Liitteenomaisesti kerrotaan muutaman paikannimen taustatarina; ehkä Kotimaisten kielten keskuksen paikannimiarkisto olisi ollut tässä avuksi. Lähdeluetteloon on koottu käytetty kirjallisuus, arkistoaineisto ja haastatellut, verkkosivuaineisto sekä valokuvien luovuttajat. Teoksen ulkoasu ja taitto on perinteinen, rauhallinen, yllätyksetön, mutta selkeä. Sen toteutti helsinkiläinen DTPage Oy. Pääluvut ja niiden toisen tason otsikot on toteutettu sinivärillä, joka selkeyttää kokonaisuuksien hahmottamista.

Rohkea teko Suonsalmen Martoilta ja myös kiitoksen arvoinen työsuorituksena. Kun joskus olen toivonut, että teksti luetuttaisiin ammattitoimittajalla tai annettaisiin jopa toimitettavaksi, ei sitä toivetta tämän teoksen osalta ollut tarve esittää. Taittoa ja painokustannuksia varten Martat ovat saaneet avustuksia hirvensalmelaisilta yrityksiltä ja yhteisöiltä, joille tästä kiitos.

Niin, otsikko on peräisin kylän suurimman talon Pohoskylän Tantun isännältä, joka eli vuosina 1848–1926. Hänen minikirjoituksellaan oli niin paljon painoa, että sillä sai rahaa Helsingistä asti!

P.S. Sivun 251 Seppo Savolaisen metsästyssaalis, joka kuvatekstissä mainitaan ukkometsoksi, vaikuttaa kyllä arveluttavasti heinäsorsalta!

 

Lassi Saressalo

 

Tiedustelut: Suonsalmen Martat ry.