60-luvun Tampere: Näin sen muistan

Tampere-Seuralta vakaata laatua

14.11.2014

Koskela, Hannu, Martikainen, Heidi & Nieminen, Kari: 60-luvun Tampere – näin sen muistan.
Tampere-Seura 2014.
215 s.

 

   Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Hannu Koskela muistelee 60-lukuaan. Lyhyillä teksteillä hän valottaa sitä maailmaa, jonka oli kohdannut kymmenvuotiskautenaan viisivuotiaasta viisitoistavuotiaaksi. Onneksemme Koskela on myös saanut säilytettyä muutaman alakansakoulun aikaisen aineensa, mm. vuodelta 1963, jolloin kakkosluokkalainen kertoo käyneensä kaupassa. "Menin kauppaan äidin asialle. Kaupan nimi on Tampereen meijeriliike. Ostin leipää ja maitoa. Kaupassa on kaksi osastoa: toisesta saa maitoa ja toisesta saa sekatavaraa. Myyjillä on valkoiset takit. Kun lähdin kaupasta, sanoin näkemiin. Käyn mielelläni kaupassa.” 

Näin luki opettaja Elvi Siljanto Hannu-pojan aineen. Olisiko ehkä lisännyt kaksoispisteen ja pilkut paikoilleen, kuka ties. Tätä pientä testiä kehystää aukeaman kokoinen valokuva, jossa nainen ja mies tulevat kivijalkakaupasta – Kotileipomosta, jonne puolestaan toinen nainen kasseineen kiiruhtaa. On alkukevät ja takana häämöttää Kuplafolkkari.

60-luvun Tampere -kirjan etukannessa on kuva Kauppakadulta Vanhan kirkon suuntaan. Sain laskettua noin 17 liikekylttiä, juuri niitä kivijalkaliikkeitä. Nyt ei ole kuin noin neljä. Ja nekin isojen ketjujen myymälöitä, pankkeja ja Tirkkosen talon Instru. Ja liikenne tulee vastaan – nyt ajetaan yksisuuntaista toisinpäin. Konsa Viistokatu suljettiin ja kaikki meni sekaisin.

Kaksi miestä pysähtyy Hämeensillalle. Toinen kysyy: ”Tiedätkös mitä kuvanveistäjä Väinö Aaltosen luomalla Kauppiaalla on kädessään? En tosiaankaan tiedä. Nehän ovat hänen uimahousunsa. Mutta Miksi ihmeessä hän ei pidä niitä jalassaan. Etkö käsitä. Hänhän on viemässä niitä tuolle toiselle puolella Hämeensiltaa odottavalle Veronkantajalle viime vuoden verorästeistään.” Ulkopuoliselle pitänee selittää, että kyse on Tampereen nollapisteestä, Hämeensillasta ja siellä seisovista Aaltosen veistoksista. Tätä tekstiä kehystää kuva Hämeensillalta Rautatieasemalle, menossa Opel ja vanha bussi, tulossa Rollikka, Letukkataksi ja Kuplafolkkari. Ja toki ihmisiä kävelemässä. Liput liehuvat, lieneekö vappu, kun lehti ei ole puussa.

Kolmannen luokan keväällä 1965 Timon The Beatles-paidassa oli mustalla painettu kuva bändistä. Lassen John Lennon -nahkalippalakkia trendikkäämpää ei yksinkertaisesti ollut. Ja tietysti kuva kavereista sähkökitaroineen.

Luokkakuvassa istutaan siististi kädet ristissä pulpetilla. Ja tietenkin poika oikealla alhaalla heilahtaa juuri sen verran, että jää epäselväksi. Olivatkohan kaikki opettajat silloin ikäneidon näköisiä?

Ei tämä ole ensimmäinen Tampereen vuosikymmenkirja. Eikä toivottavasti viimeinenkään. Toiminnanjohtaja Heidi Martikainen on oppinut ja meille muillekin opettanut, että kuvat entisestä elämästä kiinnostavat. Niihin liittyy voimakkaasti omakohtaisen kokemisen tunne. ”Muistan, kun minullakin oli tuollaiset kengät. Ja naapurilla samanlainen auto. Ja tuolla mekin kiipeiltiin.” Siinä juuri näiden valokuvien viehätys ja tenho. Tällä kertaa vielä Hannu Koskelan koskettavien lyhyiden tekstien – kuvablogien – rikastuttamana.

Jokainen kuva on oma pysäytetty tarinansa. Tutkijat puhuvat etnografisesta preesensistä, tuokiosta, johon aika pysäytetään ja johon voi muistoissaan palata aina uudelleen ja löytää siitä kertovasta kuvasta aina uusia elementtejä. Voi vain miettiä ja arvuutella, mitä nuo kymmenet ihmiset, jotka tulevat Finlaysonin portista työpäivän päätyttyä, miettivät, millaiseen kotiin he menevät, mitä lapsille kuuluu, onko meirän miäs taas huonoilla teillä. Vai onko jo päästy yhteiskeittiökodista omaan yksityisyyteen.

Ja silloin vielä tiernapoikien Murjaani sai olla musta murjaani! Ja joulupukki ei olut amerikkalainen Hohoo-pukki vaan ihan oikea käännettyine turkkeineen. Ja ruutuvihkon kanssa merkittiin ylös autojen rekkareita!

Kuvaluettelo on teoksen lopussa, joten sekin on kunnossa. Kuvat ovat tietenkin Tampere-Seuran kuva-arkiston ehtymättömästä aarteistosta.

Näitä toki lisää, Heidi!

 

Lassi Saressalo

 

Tiedustelut: tampere-seura(at)tampere-seura.fi