Rautalammin kasvot Pyykkösten valokuvissa

 

Elävät still-kuvat

Kukkonen, Jukka: Rautalammin kasvot Pyykkösten valokuvissa
 
18.12.2014
 
Kukkonen, Jukka: Rautalammin kasvot Pyykkösten valokuvissa. Rautalammin museo 2013. 192 s.
 
               Takaisin Kirjamakasiiniin
 
 
 
Jukka Kukkonen on ansioitunut valokuvatutkija. Hän on työskennellyt mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran valokuva-arkistossa, Viktor Barsokevitsch -valokuvakeskuksessa ja Suomen valokuvataiteen museossa. Elämäntyö on antanut mahdollisuuden nähdä valokuvan sisälle, ymmärtää se kulttuurisena ilmiönä, kuulla sen kertovan ihmisten, yhteisöjen ja paikkojen elämästä. Kukkonen katsoo kuvia kulttuurintutkijan silmin ja teoksessaan antaa myös lukijan ja katsojan lähteä mukaan rautalammilaiseen elämään. Kuvien tunnistus on monenlaisen yhteistyön tulosta aina 1970-luvulta nykypäivään. Kirjaa varten on haastateltu yli sata tuntia muistitietoa ja koluttu arkistoja. Pääosan kuitenkin varastavat tai ottavat omakseen Rautalammin museon kokoelmien yli 20 000 valokuvaa ja sen ytimenä valokuvaaja Kaarina Pyykkösen ja hänen isänsä Juhon yli kahdentuhannen otoksen kokoelma.
 
Tämä aineisto on jaettu neljään selkeään päälukuun. Kertomus alkaa Pyykkösten valokuvaamon omista kuvista. Janne Pyykkönen saapui Rautalammille kotivävyksi vuonna1906. Hänellä oli ollut kiinnostusta valokuvaukseen jo 1800-luvun lopulla, mutta varsinainen valokuvaamo sai alkunsa vasta Rautalammille tulon jälkeen. Hänen valokuvaamossaan otetut kuvat ovat selkeästi studiokuvia ja sellaisenaan peräti kertovia. Vaikka kuvien tausta, fondi, toistuu ja myös muu rekvisiitta löytyy useimmista studiokuvista, kiinnittyy huomio koko ajan itse kuvien kohteeseen. Kukkonen kertoo sekä leipätekstissä että kuvateksteissä laajalti valokuvauksen historiasta, tekniikasta ja vuosikymmenten aikana tapahtuneesta muutoksesta. Tämä kontekstitiedon runsaus ja siinä esiin tuleva osaaminen tekevät teoksesta ”tavallisia” kuvakirjoja antoisamman – oikeastaan kaikkien kuvakirjojen äidin.
 
Toisessa pääluvussa siirrytään tarkastelemaan rautalammilaisia ihmisiä henkilökuvien kautta. Nyt ollaan ajan hermolla, milloin uuden polkupyörän kanssa, milloin sätkä suussa rentoina sälleinä, milloin taas lehmän, hevosen tai uuden auton kera itseään ja porukkaansa ikuistamassa. Täältä löytyy myös tomera 1 v 2 kk vanha tai nuori Jukka Kukkonen seisomassa tomerana ja vakavana kameran silmää katsomassa. Näiden myötä vuodet vierivät ja Juhon ateljee ja valokuvaamo siirtyvät tyttärelle. Vuosien myötä myös pukuparret vaihtuvat, hameen helmat pitenevät ja lyhenevät, kampaukset muuttuvat ja jatsarisaappaat muuttuvat puolikengiksi.
 
Kolmannessa pääluvussa lähdetään tarkastelemaan Rautalammin historiaa – nyt siirrytään pois studioista, nähdään miljöön muuttuvan, seurataan tapahtumia kylällä, istuudutaan naapurin kahvipöytään, tutustutaan uittomiesten töihin, haudataan vapaussodan sankareita niin kuin talvisodankin.
 
Varsinaiset luonto- ja miljöökuvat tuodaan esiin viimeisessä pääluvussa, jossa keskitytään postikorttien maisemiin – alkaa maisemakorttien aika. Nyt nousevat esiin nimenomaan Kaarina Pyykkösen postikorttimaisemat, jotka tarjoavat hienoja otoksia niin luonnonmaisemasta kuin kylämiljöistäkin. Kun kuvatekstit taaskin täydentävät kuvien omaa kerrontaa ja kun Kukkonen osaa myös viedä lukijansa leipätekstien kautta valokuvauksen trendeihin, ei voi olla kuin tyytyväinen saamaansa.
 
Timo Jaakolan käsialaa on teoksen graafinen suunnittelu ja toteutus, eikä siinä ole moitteen sijaa. 
 
Rauhallisesti ja hätäilemättä tätä teosta tulee käsitellä, on muistettava lukea Kukkosen asiantuntevat taustoitukset ja pysähdyttävä hakemaan valokuvista se, mikä niissä on olennaista. Kukin niistä on kertomus kuvan objektista, josta itse asiassa tarkemmin perehdyttäessä tuleekin kuvan subjekti – kertoja itse, jonka tarinan valokuvaaja meille välittää.
 
 
Lassi Saressalo
 
 
Tiedustelut: Teosta saa mm. Rautalammin museosta.