Helsinki 1950-luvun väreissä


Nostalgiaa ja kulttuurihistoriaa


15.1.2015

Leino, Eino (teksti) ja Aho & Soldan (kuvat): Helsinki 1950-luvun väreissä. Gummerus Kustannus Oy. Helsinki
2014. 168 s.                                      

Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Ihan aluksi olisi syytä vilkaista kirjan loppuun, jossa on luettelo kirjassa esiintyvistä henkilöistä Juhani Ahosta (Johannes Brofeldt) Claire Ahoon, teoksen päähenkilöön. Hän oli kansalliskirjailijan pojan Heikin esikoistytär.

Teos on selkeästi jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen tekstiosuus käsittelee Eino Leinon – siis tämän nuoremman Eino Leinon – muistikuvia kotikaupungistaan Helsingistä 1950-luvulla, jolloin Eino oli maailmaa uteliaasti katseleva pikkupoika. Toinen osa kuvaa Claire Ahon muistelun kautta Juhani Ahon jälkeläisten maailmaa. Ahon pojat Heikki ja Antti ovat Juhanin ja kuvataitelija Venny Soldanin avioliiton hedelmiä ja kolmas poika Björn Juhanin ja Vennyn kymmenen vuotta nuoremman sisaren Mathilda ”Tilly” Soldanin rakkauden elävä muisto.

Mutta keskeisintä teoksessa ovat valokuvat, värikuvat Helsingistä. Ne on saatu Heikki Ahon ja Björn Soldanin vuonna 1924 perustaman Aho & Soldan -nimisen valokuva- ja lyhytelokuvayhtiön kokoelmista. Kuvien ottajia ei ole yksilöity, mutta joka tapauksessa ne ovat Heikki Ahon ja Claire Soldanin käsialaa, luultavasti suurin osa Clairen. Aho & Soldan tuotti lähes neljäsataa lyhytelokuvaa ja täyspitkän teatterielokuvan Juha. Heikin ja Björnin arkistoon tallentui tuhansia ja tuhansia valokuvia, osan niistä on kuvannut Heikin tytär Claire Aho, joka työskenteli yhtiön palveluksessa vuodesta 1946, kunnes muutti poikansa Jussin kanssa Tukholmaan vuonna 1974.

Claire toimi myös Helsingin olympialaisten filmaajana, itse asiassa ainoana stadionilla toimineesta naisesta. Hän toimi myös kymmenen vuotta kansainvälisen uutistoimiston Warner Pathé Newsin elokuvaajana Suomessa ja teki lyhytelokuvia mm. ulkoministeriölle. Claire Ahon valokuvia on ollut niin yksityisnäyttelyissä kuin yhteisnäyttelyissä kotimaassa maailmallakin sekä useissa julkaisuissa.

Koko teos on kolmikielinen – suomi, ruotsi (Marjut Hökfelt) ja englanti (Elina Adams). Lukijan on syytä selata myös muunkieliset sivut läpi, koska valokuvakerronta ei noudata tekstikerrontaa ja näin saattaa joku kuvahelmi jäädä tarkastelematta. Teoksen graafinen suunnittelu ja taitto on Tuija Kuuselan (Stiili) taitavaa ja kaunista käsialaa.

Helsinki 1950-luvun väreissä on oivallinen kuvakertomus, jota siis täydentää Eino Leinon lapsuuden mielikuvat niistä maisemista, joita kuvat esittelevät. Itsekin 1950-luvulla Helsingissä asuneena kuvat tuovat mieleen kaupungin värit, hajut ja äänet. Nuoremmille kuvitus kertoo muuttuvasta kaupungista, josta kyllä tuntee nykyisetkin miljööt.

Hieno kulttuuriteko Gummerukselta.

Lassi Saressalo

 

Tiedustelut: Gummerus
info(at)gummerus.fi