Sysmän muuttuva keskus II - Meijeriltä Markkalan risteykseen


Sysmää ennen ja nyt


7.4.2015
Helin, Heikki: Sysmän muuttuva keskus II. Meijeriltä Markkalan risteykseen. Sysmän Liikolan Nuorisoseura. 2014. 464 s.
                        Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Heikki Helin on tuottoisa kotiseutukirjailija. Häneltä on ilmestynyt vuoden 2004 jälkeen peräti seitsemän Sysmään liittyvää kirjaa, joko itse tekstiä tuottaen tai toimitettuina katsauksina. Nyt käsillä oleva vaakajärkäle on toinen ilmeisesti kolmiosaiseksi tarkoitetusta sarjasta, josta ensimmäinen Sysmän muuttuva keskus I. Lopperista Markkalan risteyksen kautta Simolaan vuodelta 2009 kuvaa Sysmää 247 sivun verran. Koska nyt käsillä oleva teos jatkaa siitä, mihin ykkösosa jäi, käsittelen niitä kokonaisuutena.

Idea ei tietenkään ole maailmaa mullistava. Haetaan vanhasta rakennuskannasta sitä, mitä on joskus ollut ja mitä on jäljellä. Liitetään siihen kuvat ja kertomukset uusista, korvaavista rakennuksista ja niiden taustoista. Mutta kun päästään toteutukseen, ollaankin sitten ihan toisilla tasoilla. Kaiken takana ovat paikallislehdet, joissa on julkaistu Helinin kirjoittamia pieniä artikkeleja tähän mennessä jo 335 kappaletta. Työ jatkuu ja palvelee myös seuraavan kirjan sisältötavoitetta. Nämä artikkelit muodostavat teosten kertomusrungon. Helinin tehtävänä on ollut koota jutuista looginen kokonaisuus ja täydentää tietoja matkan varrella. Ratkaisuksi tuli seurata kiinteistöjen tuloa, menoa ja oloa maantieteellisesti ja loogisesti pääkadun ja sivukatujen varrella niin, että kummankin teoksen alkuaukeamalla oleva karttapiirros kertoo lukijalle ja katselijalle, missä ollaan ja mistä tullaan. Ensimmäisen osan kartta on selkeämpi, mutta toiseen osaan on piirretty jopa kaksi karttaa, ennen vuotta 1950 rakennettujen kiinteistöjen sijoittuminen katuverkkoon ja toinen, joka kuvaa 1950-luvun jälkeen nousseita rakennuksia. Nyt kiinteistöt on myös karttakuvaan ajoitettu ja myös purkuajat on saatu merkittyä. Kullakin kiinteistöllä on oma nimensä, kuten vaikkapa Osuuspankki, Alko, Koittolan korjauspaja, Osuusmeijeri, Kulmala (purettu 70-luvulla) tai Markkala (osia 1860-luvulta).

Tämä nimien maininta on hyvä, kun ajattelee ulkopuolista lukijaa ja katsojaa. Paikkakuntalaiset toki tuntevat miljöönsä muutenkin. Mutta jos saisi toivoa, voisi seuraavaan osaan jollakin tavoin merkitä myös keskeisimpien suurkuvien ottosuunnat vaikkapa niin, että kirjan edetessä pääkarttaa pitkin voisi sopivissa kohdin olla myös ”välikarttoja” joihin kuvien ottosuunnat olisi merkitty. Tokihan sinne tänne nostetut ilmakuvat tai laajemmat katunäkymät pitävät tarkkaavaisen katselijan matkassa mukana, mutta jatkossa asiaa kannattaisi ainakin harkita.

Pelkästään lehtijuttujen varaan ei Helin ole töitänsä jättänyt. Hän on lähestynyt kutakin kuvaamaansa kiinteistöä ja niiden asukkaita ja niissä toimineita ja toimivia liikkeitä, luuhannut yksityisarkistot ja kuva-albumit läpi tarkkaan, käyttänyt paikallislehtien arkistot ja selannut läpi myös kiinteistöjen omat arkistot, pankkien kuva-arkistot, Meijerin kuvakokoelmat ja asiakirjatkin, Sysmän kotiseutuyhdistyksen kuva-arkiston ja käytännössä hakeutunut etsimään myös ammatti- ja harrastajakuvaajien kokoelmat läpi. Oman valokuvaharrastuksensa Helin aloitti jo 1970-luvulla.

Eikä tässä vielä kaikki. Kutakin kuvaa täydentämään on haettu tunnistajia. Niitä kuvahenkilöitä, joita Helin itse ei ole osannut yhdistää kuvaan, tunnistamaan on saatu paikallisia muistihirviöitä ja asukkaita, joille ihmiset olivat tuttuja. Ja kun kuvakohteiden autojen hankintavuodetkin on osattu päivätä, ollaan kovinkin syvällä yhteiskunnan muutoksessa.

Sillä siitähän tässä on kyse. Pelkät kiinteistö- ja rakennuskuvat eivät sellaisenaan kerro Sysmän muuttuvasta keskustasta. Vaikka tosin kertovatkin aika tavalla, kun niihin syventyy. Hiekkatiet muuttuvat kasvavan liikenteen myötä asvalttiteiksi, puhelinlangat katoavat, sahan lautatapulit kasvavat nyt puistoina, rantakuvasta on tullut hoidettua satama. Linja-autot seisovat linja-autoasemalla eivätkä maantien varressa kaupan kulmalla, pikkukaupat ovat kadonneet ja Alkokin muuttanut uuteen paikkaan. Mutta pikkupojat ajelevat ennen mopoikää edelleenkin kylänraitilla, nyt toki pyöräteillä ja kauppias seisoo yhä kaupassaan, joskin enempi symbolina kuin leikkaamassa makkaraa asiakkaalle. Ja epämääräiset opasviitat ovat nykyaikaisia suuria viittoja lähipitäjiin. Katuvalot nousevat kupuina ilmaan ja hevospuomit ovat tyystin kadonneet. Niin kuin tietysti hevosetkin.

Mutta ei Sysmää olisi ilman sysmäläisiä. Uusia ja vanhoja. Kantataloja ja uusien kiinteistöjen käyttäjiä, kauppojen myyjiä ja ostajia, baareja asiakkaineen, huoltoasema, -30-luvun funkkisliiketalot, pankit ja pankkilaiset, vanhan Kantakrouvin asiakkaita. Suuren ihmeen, Hotelli-ravintola Uotin saapuminen teki Sysmästä melkein kaupungin. Ihmisiä näkyy viime vuosisadan alusta tähän päivään. Naisten kampauksista saattaa tehdä johtopäätöksiä tekstejä katsomattakin, miesten vaatteet ja työntekijöiden työasut kertovat tarinaansa ilman, että niihin erityisesti puututaan. Siinä onkin tällaisen teoksen yksi keskeisistä arvoista. Lukemalla ja katsomalla oppii paljon kulttuuristen ilmaisuuden muutoksesta – niin ihmisen päällä, kyläkuvista, rakennuskulttuurista kuin kaupankäynnin muutoksestakin.

Helinin kynä on tarkka niin kuin kuvasilmäkin. Ja kaikeksi onneksi hän on malttanut pysyä mustavalkoisessa kuvituksessa. Näin vanhat ja uudet valokuvat elävät sopusoinnussa eikä mustavalkoinen kuva jätä ketään kylmäksi. Teos on Helinin itsensä taittama – ehkä materiaalin runsaus joissain kohdin on johtanut ahtauteen. Olen joskus kritisoinut sitä, että kyläkirjojen tekijät skannailevat turhaakin sälää tekstisivuille; tässä tapauksessa maltti on ollut valttia.

Yhden virheen korjaisin. Kakkososan sivulla 23 on kuva vanhan meijerin edestä, jossa jäällä on kolme ylätasolentokonetta. Kuvateksti mainitsee niiden olevan Karhumäen koneista. Niiden siivistä kyllä erottuvat Suomen ilmavoimien hakaristitunnukset, joten kyllä ne sotaväen kalustoa ovat.

Hieno ja varmaan suuritöinen kirjapari. Odotellaan kiinnostuksella kolmatta.

 

Lassi Saressalo

 

Tiedustelut: helin.heikki(at)phnet.fi