Matkaopas keskiajan Suomeen


Riemastuttava matkaopas


4.5.2015

Aalto, Ilari & Helkala, Elina: Matkaopas keskiajan Suomeen. Atena Kustannus Oy 2015. 256 s.
                                                                  

Takaisin Kirjamakasiiniin

 

 

Ilari Aalto on turkulaistunut arkeologi ja Elina Helkala kuva- ja mediataiteen sekä muinaistekniikan artesaani. Siinäpä pähkinänkuoressa pariskunnan osaamistaustat, jotka tuottivat tavalliselle lukijalle matkaoppaan Ruotsin Itämaahan, jota nykyisin kutsutaan Suomeksi. Aallon ja Helkalan matkakirja sijoittuu vuoden 1400 paikkeille, puoliväliin suomalaisen keskiajan ajoitusta. Senhän katsotaan alkaneen kristinuskon tulosta 1100-luvun lopulta ja päättyneen uskonpuhdistukseen 1500-luvun alussa.

Ja matkalla todella ollaan. Aallon teksti tuo vieraan jostakin kaukaa Itämaahan, outoon maahan Ruotsin vastasyntyneessä valtakunnassa, maahan, jota ei valtakuntana ole olemassa, maahan, jossa elää noin 200 000 asukasta. Nämä asukkaat ovat suomalaisia Varsinais-Suomessa, hämäläisiä Hämeessä, pohjalaisia Pohjanmaalla, karjalaisia Karjalassa ja uusmaalaisia Uudellamaalla. Löytyypä heitä myös Savosta ja suurissa erämaissa asustelevat ja elelevät vielä lappalaiset, joita sittemmin ruvettiin kutsumaan saamelaisiksi. Rannikoilla asustelevat ruotsinkieliset uudisasukkaat ja kauppapaikoilla saatat tavata alasaksaa puhuvia kauppiaita, etelärannikolla viroa vääntäviä kalastajia ja munkkejakin nykyisen Helsingin Munkkiniemessä.

Kaupunkeja on kolme, Turku niistä suurin puolentoistatuhatta asukasta sisällään pitävä piispanistuin- ja tuomiokirkkokaupunki porvareineen ja opinahjoineen. Åbo on Ruotsin valtakunnan toiseksi suurin kaupunki kuusituhantisen Tukholman jälkeen. Ulvila ja Porvoo ovat parinsadan asukkaan kaupunkeja, eloisia nekin. Mutta rahvas, talonpojat, asuvat pikkukylissä, joiden läpi kulkevat valtamaantiet – tuskin kärryillä kuljettavat. Valtaa pitää rälssi linnoissaan, Turussa, Hämeenlinnassa, Raaseporissa ja Viipurissa sekä Porvoossa, Aborghin linnassa Kokemäellä ja Korsholmassa nykyisen Vaasan tienoilla. Ja tietenkin on puoliksi Itämaata ja Ruotsia olevan Aalannin Kastelholma.

Tähän maahan ja sen asukkaisiin tutustutaan selkeällä ja hallitulla, ymmärrettävällä yleiskielellä laaditun oppaan avulla. Oivallus on kertoa kaikki preesensissä, koska matkaajalle tämä tarina on tätä päivää. Se tarjoaa aikamatkaajalle tiiviin pikakurssin Itämaan lyhyestä tunnetusta historiasta, esittelee suomalaiset heimot ja ihmisen elinkaaren, syventyy sielunmaisemaan, jossa elävät toisaalta esikristilliset elementit ja toisaalta uuden uskon tuoma etiikka ja myös ankaruus. Aallolla on otetta uskontotieteeseen, kirkkohistoriaan, kansanrunoudentutkimukseen yhtä hyvin kuin kansatieteeseen ja tietenkin arkelogiaan. Kieltäkin meille opetetaan ja todetaan, että kussakin paikassa puhutaan omaa maan kieltä, itäisten on vaikea ymmärtää läntistä. Yhteistä yleiskieltä ei voi olla, kun ei ole kirjoitustaitoakaan. Latinaa toki osataan ja vähäisen verran ruotsia ja saksaa – ainakin kirkollisissa ja porvarispiireissä.

Mielenkiintoista lukemista riittää. Keskiajan rahajärjestelmä on uskomattoman sekava, aikakäsitys erilainen, kelloitta kun elettiin. Saunomista harjoitetaan tällä niin kuin muuallakin maailmassa ennen kuin kirkko sen etelässä syntinä kielsi. Matkaamisen neuvoja jaetaan kylliksi, miten löytää kartaton perille, mistä matkaaja saa yösijan, miten kaupungeissa eletään. Missä ovat parhaat krouvit ja majatalot, mitä syödään ja juodaan, miten pukeudutaan, mistä vaatteet hankitaan.

Ikään kuin huipennuksena matkataan suuria valtateitä linnaläänistä toiseen. Kuljetaan suurta rantatietä Raaseporin ja Porvoon kautta Viipuriin, Hämeen härkätietä Turusta Hämeenlinnaan, ja tutustutaan samalla näitten seutujen asukkaisiin ja vähän historiaankin. Riemastuttavaa luettavaa on myös arviot Turun majapaikkojen, Pyhän Kerttulin killan, Pyhän Olavin konventin ja Pyhän Yrjänän hospitaalin sekä Pyhän Hengen talon majoituskapasiteetista ja tarjoilun tasosta. Kustakin kohteesta annetaan ystävällisesti myös suositusluonteinen yleisarvio, kuten vaikkapa Pyhän Nikolauksen killan osalta: ”Kiitos saksalaisen asiakaskunnan ja tiiviiden kauppayhteyksien Nikolauksen kilta tarjoaa useimmiten hyvää valikoimaa gotlantilaista ja lyypekkiläistä olutta. Paikka sopii äänekkäästä merimiesseurasta pitävälle. Hinta on hieman yläkanttiin, mutta toisaalta sijainti on erinomainen. Isona plussana pihan kookas neljän istuttava käymälä.”

Perustekstiä täydentävät lukuisat kainalotekstit, joissa tarjotaan faktaa ja jotka kaikin puolin onnistuneesta ulkoasusta vastannut Ville Lähteenmäki on taittanut selkeästi eroavalla taustavärityksellä. Teoksen käyttökelpoisuutta täydentävät sisämarginaalien termiselitykset ja sisäiset viitteet. Loppusivuilla on huomaavaisesti sijoitettu keskeinen kirjallisuus ja henkilö- ja paikkahakemisto. Tekstissä ei ole lähdeviitteitä, mikä on itse asiassa vain hyväksi. Ne tekisivät matkaoppaasta tutkimuskirjallisuutta (mitä se kuitenkin on).

Elina Helkalan akvarellikuvitusta ei voi kuin kiittää.

 

Lassi Saressalo

 

Tiedustelut: teosta on saatavilla mm. kustantajan verkkokaupasta.