Kotiseutu- ja erikoismuseoita

 

Museo-otos


21.7.2015

Vartiainen, Juha: Kotiseutu- ja erikoismuseoita.

Alfamer / Tarusto Kustannus Oy. Tallinna 2015. 272 s.

 
                                                 Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Suomessa on jo reippaasti yli tuhat museota tai sellaiseksi laskettavaa yleisölle avoinna olevaa kokoelmaa. Näistä kolmisensataa on ammatillisesti hoidettuja museokohteita, jotka saavat toimintaansa lakisääteistä valtionosuutta. Kuntien, yhdistysten ja säätiöiden ylläpitämiä, valtionosuuden ulkopuolella olevia paikallisia kotiseutu- ja erikoismuseoita on noin 730. Paikallismuseot muodostavat koko maan kattavan, matalan kynnyksen kulttuuripalveluverkoston, jonka tapahtumiin, näyttelyihin ja muuhun toimintaan osallistuu lähes miljoona kävijää vuosittain. Paikallisen kulttuuriperinnön eteen tekee vapaaehtoistyötä yli 10 000 ihmistä vuodessa.

Paikallismuseot ylläpitävät paikallisesti ja kansallisesti merkittäviä kokoelmia ja rakennuksia, välittävät tietoa paikallisesta historiasta ja nykypäivästä sekä tarjoavat kulttuurikokemuksia. Paikallismuseoiden kokoelmissa on yhteensä yli 2,4 miljoonaa objektia: esineitä, valokuvia ja arkistoaineistoa. Paikallismuseoiden ylläpidettävänä on yli 3000 rakennusta, joista pääosa on peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Rakennusperinnön ja kokoelmien hoitoon ja säilyttämiseen käytettävissä olevat resurssit ovat pääosin sivutoimisesti ja vapaaehtoisvoimin hoidetuissa paikallismuseoissa erittäin vähäiset. Julkista rahoitusta paikallismuseoiden toimintaan kohdentuu tällä hetkellä alle euron verran/asukas. (Paikallismuseotoimikunnan kehittämistyöryhmän loppuraportti. Paikallismuseotoiminnan kehittämistyöryhmä. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2012:5.)

Museoväki käy jatkuvaa keskustelua siitä, mikä ja millainen kokoelma ansaitsee nimikkeen museo. Käytännössä kriteerinä voidaan yksinkertaisesti pitää sitä, että kyse on kulttuurihistoriallisesta kohteesta tai kokoelmasta, joka on ainakin jossain määrin auki suuren yleisön siihen tutustua. Näin listautuvat pois esimerkiksi lukuisat talokohtaiset esinekokoelmat, keräilykohteet, jotka eivät ole julkisesti esillä ja useat ”kotimuseot”, joihin tutustuu vain rajattu määrä ihmisiä.

Näistä vajaasta kahdeksastasadasta paikallis-, kotiseutu- tai erikoismuseosta tai kokoelmasta Juha Vartiainen on koonnut teokseensa 220 erilaista kohdetta. Varsinaista kriteeristöä hän ei valinnalleen avaa, mutta kyse on kuitenkin mielenkiintoisesta ja monipuolisesta otoksesta suomalaista museomaailmaa. Vartiainen ei onnekseen myöskään lähde arvottamaan esittelemiään kohteita, koska ne luonteeltaan ja museologisesti arvioiden ovat todella erilaisia. Kun teoksessa esitellään vaikkapa Merikeskus Forum Marinum Turusta, Talvisen työläismökki Humppilasta tai Suomalaisen kirjan Museo Pukstaavi Sastamalasta, jokainen voi havaita museoiksi laskettavien kohteiden kirjavuuden, joka onnistuneesti on tuotu esiin tässä kokoelmassa. Ehkä yhteneväisimpiä ovat varsinaisiksi kotiseutumuseoiksi nimetyt kohteet, joiden sisältönä on usein viljamakasiiniin tai museoalueelle siirrettyihin rakennuksiin koottu pääasiassa talonpoikainen esineistö.

Kullekin kohteelle on teoksessa käytännössä varattu yksi sivu, johon on saatu mahtumaan esittelyteksti ja yksi tai useampi valokuva kohteesta. Normaalisti kuvat esittävät kohderakennusta tai -rakennelmaa ulkoa ja kiinnostavuutta on lisätty interiöörikuvilla. Tekstit ovat nasevia ja sisältävät oleellisen, kuvat selkeitä, kauniita ja mielenkiintoisia. Kuvat ovat joko Vartiaisen omia tahi kohteen esitekuvia, osa laajemmista kuvaportaaleista tai -arkistoista. Kuvien dokumentointi on odotetun oikeaoppista. Kunkin kohteen löytämistä ja lisätiedon saamista helpottaa tekstin jälkeinen viite www-sivuille.

Kohteet on esitelty maakunnittain. Olisi ehkä ollut syytä harkita kunkin maakunnan kohdalle jonkinlaista avaussivua, jossa olisi ollut kartta, mihin kohteet olisi merkitty. Tai vaikkapa www-sivutiedon oheen koordinaatit navigaattorimatkaajaa varten. Sillä opaskirjahan tämä teos on, vaikka A4-kokoisena hankalakäyttöinen.

Olisin toivonut Vartiaisen käväisseen myös vaikkapa Rovaniemellä, Sodankylässä taikka Inarissa Länsi-Lapin lisäksi. Erityisesti Inarin saamelaismuseo Siidan ulkoilmaosuus olisi ollut dokumentoinnin arvoinen, sitähän ei maantieltä juuri havaitse ja Siidan sinänsä hieno sisänäyttely saattaa kätkeä ulkomuseon erikoisuudet. Ulkomuseo on muuten saanut alkunsa Sámi Litton ja turkulaisten opiskelijoiden yhteistyönä.

Vartiaisen teos on kauniisti taitettu ja hieno selailuteos ja arvokas dokumentti kotiseutu- ja erikoismuseoista Suomessa.

 

Lassi Saressalo

Tiedustelut kustantajalta ja nettikirjakaupoista.