Omenoita oksat täynnä


Erilainen sukukirja


3.6.2016

Kekkonen, Leena: Omenoita oksat täynnä. Tietoja ja tarinoita Anna Maria Eliaantyttärestä ja hänen pojastaan Jussilan Aatamista ja heidän jälkeläisistään. Heinola-Seura 2015. 142 s.

Takaisin Kirjamakasiiniin

”Kirja kertoo piika Anna Maria Eliaantyttären Heinolassa syntyneen aviottoman pojan Adam Lindroosin jälkipolvien tarinan. Runsas kuvitus ja suvun jäsenten muistelmat elävöittävät tarinaa. Laajaan lähdeaineistoon ja suvun taltioituun muistitietoon perustuva teos on edustava, viimeistelty ja kauniisti taitettu lukukokemus. Kirjan erityisenä ansiona on luettavuus: taitava kerronta vie lukijan mukaan ja pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun. Laadukkaan sukukirjan tavoin teos on täynnä henkilöitä, ei pelkkiä nimiä. Kirja on raadin mielestä hyvä esimerkki siitä, ettei sukutaulujen tarvitse näyttää aina samanlaisilta. Kokonaan tekstimuotoisissa sukutauluissa tuodaan sekä suvun miehet että naiset tasapuolisesti esille.”

Näin Suomen Sukututkimusseuran valitsijaraati lausui kirjan valinnasta Vuoden 2012 sukukirjaksi. Heinola-Seura oli kovinkin kiinnostunut teoksesta ja oman 30-vuotisjuhlansa kunniaksi otti siitä uuden, tarkistetun painoksen. Ensimmäinen painos oli jaettu loppuun suvun jäsenille, mutta pitäessään teosta laajemminkin heinolalaista elämänmuotoa kuvaavana Seura halusi sen laajemmallekin lukijakunnalle. Eikä suotta.

Kun käy teoksen läpi, ei voi kuin varauksettomasti yhtyä Sukututkimusseuran valintaperusteisiin. Pekka Krankan graafinen ilme ja taitto vielä korostavat tekstin luettavuutta. Tekstin luettavuus puolestaan selittyy sillä, että tekijä, Leena Kekkonen on ammattikirjoittaja. Hän on työskennellyt toimittajana monissa aikakauslehdissä ja viimeksi päätoimittajana Kotiliedessä. Kirjaa suunnitellessaan hän kuunteli isänsä nauhurille kertomia tarinoita suvusta ja elämästä kodissaan ja muuallakin yksinäisinä iltoina Bonnissa ja Berliinissä, joissa hän työskenteli Suomen suurlähetystön lehdistöneuvoksena.

Teos kulkee henkilöiden myötä. Henkilöt saavat alussa lyhyen luonnehdinnan ja sen jälkeen elämäntarinan. Suvusta löytyy esiäidin avioton poika, torppareita, maalaisia, työläisiä, punaisia ja valkoisia, maastamuuttajia, musiikkimies, velikulta, olympiapainija, kansanedustaja, setelipainon johtaja, äitejä ja isiä. Kirjan loppusivulla on yhteenvetotaulukko esitellyistä henkilöistä ja viimeistään silloin selviää kuka kukin on.

Jos jostakin on huomautettavaa, olisin mielelläni nähnyt tekijän nimen Saatteeksi -kappaleen päiväyksen yhteydessä. Samoin tuntuu jokseenkin oudolta lause ”Hän yleni korpraaliksi ja syksyllä 1941 hänestä tuli komppanianpäällikkö.” (s. 114) En ole vielä sotahistoriassa tavannut korpraalia komppanianpäällikkönä.

Heinola-Seura teki hienon valinnan ottaessaan Omenoita oksat täynnä -teoksen juhlakirjakseen.

 

Lassi Saressalo

 

Tiedustelut: Heinola-Seura ry