Kylä risteyksessä - Byn i vägskälet


Modernin puristuksessa


17.6.2016

Junno-Huikari, Karoliina, Koivisto, Andreas ja Koivisto, Riina (toim): Kylä risteyksessä. Byn i vägskälet. Helsingin pitäjän kirkonkylä. Helsinge kyrkoby. Vantaan kaupunginmuseon julkaisuja nro 30. 2015. 488 s.

                                            Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Kaksikielinen kyläkirja on harvinaisuus. Mutta Vantaaltahan se sujuu. Ja pakko on sujua, onhan kaupunki virallisesti kaksikielinen ja kaikki informaatio on mahdollisuuksien mukaan tarjottava sekä ruotsiksi että suomeksi. Ja ovathan kylän kantatalot järjestään ruotsinkielistä perua – ainakin nimistä päätellen. Helsingin pitäjän kirkonkylä -teoksessa asia on ratkaistu toimittamalla kaikki tekstit sivu sivulta kahdella kielellä, mustalla tekstillä suomeksi ja punaisella ruotsiksi. Käännöstyö on varmaan vaatinut kääntäjältä (Tmi Eva Ahl) erityistä tarkkuutta, koska hänen on onnistunut saada tekstimassat käytännössä kullekin sivulle saman pituisina kielten erilaisuuksista huolimatta. Hieno juttu, koska näin myös kuvitus ja teksti luistavat hyvin toisiinsa niin leipätekstissä kuin kainaloissa, tietolaatikoissa ja kuvateksteissä. Grattis!

Mutta missä on Helsingin pitäjän kirkonkylän nykypäivään säilynyt osa. Se on esitetty etu- ja takasisäkansien peitepiirroskartoissa, mutta itse kylän sijaintia ei ole helppo löytää hakematta sitä muista lähteistä. ”Se rajautuu Tuusulantien, Kehä III:n ja Keravanjoen väliselle alueelle” kerrotaan sivulla 10. Eipä tuo paljon turkulaista turistia auta, kun tätä perinnemaisemaa etsii.

Teos ei ole aivan tavallinen kyläkirja. Sen sisältöön on vaikuttanut toimituskunnan ja kirjoittajien (joita on yhteensä yhdeksän) valitsema näkökulma. Perinteisen taustahistoriallisen esitystavan rinnalle on haluttu tuoda lasten ja naisten näkökulma ja siksipä eri artikkeleiden sisällössä tämä toistuu – myös itse artikkeleiden valinnassa. Leikkiä, urheilua, tanssia. Lapsuusmuistoja pappilasta. Kouluni Helsingin pitäjän kirkonkylässä, Trädgårdar i Kyrkoby, Joulu joutuu kirkonkylään, Vid köksbordet, Kirkonkylän Martat, ovat otsikoita, joissa näkökulmavalinta erityisesti tuodaan esiin. Ja hyvä näin. Samasta aineistosta on aiemmin tuotettu vuonna 2015 lasten tietokirja Kylä, josta löytyi aarre, joka tavallaan tarjosi esimakua tämän laajan teoksen näkökulmavalintaan.

Taustahistoriaa ja muutosta kyllä seurataan myös yleisemmällä tasolla. Andreas Koivisto, arkeologi, tarjoaa näkymät esihistoriaan ja asutuksen kehittymiseen niin täällä kuin laajemminkin Uudellamaalla. Ruotsalaisesta kolonisaatiostahan Uudenmaan asutus pääsääntöisesti alkoi ja suomalaistuminen on vasta uuden ajan tuotetta. Nyt kyllä kulttuurisesti monimuotoinen suomalaisuus ympäröi koko kyläidylliä ja kansainvälisyyden kuulee lentoruuhka-aikoina joka kolmas minuutti koneiden lasku- ja nousuäänissä. Riina Koivisto tarkastelee tätä muutosprosessia ja yhteiskunnan kehityksen mukanaan tuomia uhkia ja rakentamisen kuristavaa vaikutusta maalaiskylän elinkeinorakenteeseen. Hyvällä syyllä hän kuitenkin kysyy, miksi tällainen perinnemaisemakylä on voinut säilyä edes tällaisena kuin se nykyisin on. Vastaukseksi riittää se, että kantatilojen nykyiset asukkaat haluavat omien perinnetalojensa ja  -ilojensa säilyvän niin pitkälle kuin se nykyisessä kansallisessa uudelleenasutusvaiheessa on mahdollista. Se ei ole helppoa; rakentaminen, tiestö, uuden yhteiskunnan infrastruktuuri vaativat omansa ja taistelu säilyttämisestä vaikuttaa joskus epätoivoiselta. Mutta nyt tuntuu siltä, että ydinkylällä on elämisen mahdollisuudet modernisaation ja perinnetietoisuuden löytäessä toisensa.

Viimeiset sata sivua tätä teosta täyttävät kuvaukset kolmentoista kantatalon historiasta vuosisatojen takaa nykypäivään. Luvun on työstänyt Riina Koivisto.

Inari Savolan layout ja hänen luomansa visuaalinen kokonaisuus on maltillisuudessaan ja oivaltavaisuudessaan kiitettävää laatutyötä. Kuvakerronta tukee tekstiä hyvin ja kuvadokumentointi on (tietenkin) laadukasta. Viitteistö on ryhmitelty loppusivuille luvuittain ja kirjallisuus- ja lähdeluettelo muodostavat yhden kokonaisuuden. Kirjan tekijöistä olisi ehkä voinut olla jonkinlainen esittely.

Moitteeton kyläkirja – niin kuin ammattimaisille tekijöille sopiikin.

 

Lassi Saressalo
 

Tiedustelut: Vantaa-Seura, kirjakaupat