Piiskoomännyn juurelta – Kuortaneen Salmen kyläkirja


Ameriikan mallia


23.6.2016

Ranta-Maunus, Alpo, (toim.): Piiskoomännyn juurelta. Kuortaneen Salmen kyläkirja. Salmen kyläseura ry 2016. 400 s.

 

                                            Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Lännestä tuotettu oli aikoinaan Salmen silta, katettu rakennelma, jollaisia tapaa nykyään ainakin Sveitsistä, mutta jotka ovat tuttuja amerikkalaisista elokuvista ja sarjakuvista. Tavallinen silta, jonka päälle on rakennettu ladonomainen rakennelma. Miksikö? Sitä ei kukaan taida selittää.

Kuortaneen Salmen kyläkirja toistaa uskollisesti kyläkirjojen kaanonia. Esihistoriasta kaivetaan esiin se, mitä selville voidaan saada. Ensimmäiset asukkaat dokumentoidaan kantatilojen ja -sukujen kautta. Tässä ovat mukana oivalliset sukutaulut, jotka ovat ilmeisesti jostain sukututkijoiden perusmallistosta haettuja, mutta informaatioarvoltaan erinomaiset. Samaa hyvää luettavuutta edustavat kantatalokaaviot ja karttakopiot, jotka tuovat lukijan ja katsojan lähelle kohteitaan.

Sitten siirrytään ilmeisen pakolliseen katsaukseen entisaikojen elinkeinoihin, katsastetaan tervanpoltto, mikä oli varhemmin oiva lisä talonpoikaiselle taloudelle. Samoin merkittävä lisä elämisen talouteen olivat vuotuiset uitot, joiden avulla metsäreserviä siirrettiin ulkomaille ja jotka tarjosivat paitsi itse puun tuoton myös uiton antaman lisän rahatalouteen.

Suomen sotaa käytiin Kuortaneellakin ja siitä onkin kirjaan saatu perusteellinen selvitys karttoineen ja kuvauksinaan. Ehkä lähes kolmekymmentä sivua taistelukuvausta on merkitykseltään vähäisessä sotaepisodissa liikaa, mutta tuleepa tämäkin kunnolla selvitettyä.

Sen sijaan Seurasaareen vuonna 1922 siirretyn Kurssin pohjalaistalon historia ja sen sisältämän kulttuuriperinnön selvitys on arvokas luku esitellessään pohjalaista rakennuskulttuuria laajemminkin.

Tokihan kotiseutukirjaan kuuluu kappale Suomen sotahistoriaa. Ujostelematta puhutaan venäläisten häätämisestä ja vapaussodasta – ihan pohjalaiseen malliin. Mutta seuraavat sodat toivat paikkakunnalle kurjuutta ja surusanomia, ihmiset menettivät ainoitaan ja sankarihaudat alkoivat täyttyä. Siirtoväki oli osa sodan jälkiseurauksia ja evakot saavatkin osansa Salmen kylän historiankirjoituksessa.

Mielenkiintoista on teoksen lähdejärjestelmä. Kun lukee tekstiä, sattuu silmään epäloogisessa järjestyksessä kulkeva viitejärjestelmä. Kun asiaan sitten loppusivuilla perehtyy, huomaa, että viitteet onkin sijoitettu lähdeluetteloon aakkosjärjestykseen – ei siis kronologiseen järjestykseen. Näin vaikkapa viite 96 sivulla 20 edeltää viitettä 64 sivulla 22 ja viite 102 sivulta 81 ehtii ennen viitett ä35 sivulla 172. Viitteistö on mielivaltaista, tekstin sisään sijoitetut suorat lainaukset tai kopiot asiakirjoista ja muualla julkaistusta teksteistä eivät tule lähdeluetteloon, vaikka näin pitäisi olla. Lähdeluettelo – tai viiteluettelo on sen sijaan aakkostettu, mikä johtaa selkeään epäselvyyteen.

Piiskoo oli aikoinaan yksi kylän sosiaalisista tapahtumista. Kyläkunta saapui enemmän ja vähemmän riehakkaassa tunnelmassa seuraamaan julkista rangaistusta, olipa kyse varkauksista, pahoinpitelyistä tai naisten noituustuomioista. Siitäpä tämän kirjan otsikkokin on keksitty ja viimeinen ”näytösluonteinen” piiskaus lienee suoritettu vuonna 1982 osana kesäjuhlia. Itse rangaistusmuoto lopetettiin jo 1800-luvun lopulla.

Perin mielenkiintoinen on luku vasulaisuudesta, yhdestä eteläpohjalaisesta pietistisestä liikkeestä, joka oli voimissaan 1700-luvun lopulla, mutta jonka viimeisiä häiveitä saattaa vieläkin aistia kuortanelaisessa uskonnollisessa kentässä.

Sekavaa, mutta mielenkiintoista paikallishistoriaa.

 

Lassi Saressalo

 

Tiedustelut: mm. Kuortaneen kirjakauppa