Konneveden kunniaksi – Kertomus kansallisveden suurjärvestä


Kotiseutukirja luonnosta


25.7.2016

Knuutinen, Jorma, Karki, Eila, Palokangas, Risto: Konneveden kunniaksi. Kertomus kansallisveden suurjärvestä. Kustannusosakeyhtiö Hai 2015. 280 s.

 

Takaisin Kirjamakasiiniin

Konnevesi-kirja on todella erilainen kotiseututeos. Sen kirjoittajat ovat oman kuvauksensa mukaan biologeja, mutta samalla sielultaan humanisteja, joilla on vuosikymmenten mittainen suhde Konneveteen, sen flooraan ja faunaan, mutta samalla ihmisen jälkiin ja elämisen kulttuurimuistomerkkeihin tämän kirkasvetisen järven ja sen kansallismaiseman rantamilla. Tekijöiden mieltä on pitkään askarruttanut, miten kuvata Konnevettä ja sen erityislaatuisuutta niin, että muutkin voisivat päästä nauttimaan sen rikkaudesta.

Eikä siihen auttanut mikään muu kuin ottaa vene alle ja kiertää vesialue rantoja pitkin, pyöriä saarten ja kapeikkojen salaperäisessä maailmassa sateessa ja paisteessa, kulkea jäällä katsastamassa paikkojen talvista hiljaiseloa tai kiertää sama kokonaisuus maanteitä pitkin rannan puolella. Tutkia karttoja, bongata elämää, syventyä luonnon tarjoamaan monimuotoisuuteen ja samalla tarkkailla mitä jälkiä ihminen on vuosisatojen – ehkä tuhansienkin – myötä luontoon jättänyt.

Tästä syntyi kertomus Konnevedestä. Kertomus rakentuu mitä suurimmassa määrin Jorma Knuutisen valokuvataiteeseen, tai valokuvat rakentuvat tekstin varaan, ihan miten katsoja ja lukija ja samalla kokija asian hahmottavat.

Aluksi lähdetään ihan alusta. Ajasta, jolloin ei mitään Konnevettä, Suomea tai edes nykyistä maisemaa ollut olemassa. Ajasta miljoonia vuosia sitten, jolloin maaperä sananmukaisesti eli ja muotoutui vuoristoiksi, madaltui vuosien myötä eroosion vaikutuksesta nykyiseksi kallioperäksi. Vedet tulivat ja menivät, kunnes maan kohoamisen myötä alkoi syntyä nykyinen vesistö, joka päätti purkaa liikavetensä Heinolan moreeniharjujen kautta Päijänteeseen, sieltä Kymijokeen ja vihdoin Suomenlahteen. Oli syntynyt yksi Kymijoen vesistöalueen alkulähteistä, Rautalammin reitti, jonne sitten asettuivat hämäläiset ja syntyvät savolaiset ja rakensivat maan ja veden tuotteiden varaan oman elantonsa.

Mutta siihen on kirjassa vielä pitkä matka. Tekijät tarjoavat perustietoa geologian ihmeellisyyksistä, ilmaston muutoksista aikakausien myötä, kunnes lähestyvät elämää tarkastelemalla maan ja veden mikroskopiaa, pikkueläimiä, selkärangattomia ja -rankaisia, ötököitä, kaloja, sammakkoeläimiä ja vähiä matelijoitakin ja nostavat lukijan lintujen siivillä katsomaan maisemakokonaisuutta. Kun vielä päästään nisäkkäisiin ja hyötyeläimiin, ennen kaikkea peuraan, tarjotaan syntyvälle ihmisväestölle elinoloja, joihin asettua ja sittemmin myös sitä muokata viljelyskäyttöön, rakentaa vesireittejä, liikkua vettä ja maata myöten. Ja tavata kasvillisuuden monimuotoisuus.

Kaikki tämä taustoittaa kirjan toista pääosaa: kiertomatkaa Konneveden ympäri. Niin vesitse kuin maitsekin. Matkalla tavataan luontokohteita, kohdataan rannan ja sisämaan asukkaita, tavallisia ihmisiä, mutta myös merkkihenkilöitä, sotureita, taiteilijoita ja vaikuttajia. Teos rakentuu pienten kertomusten varaan, täydentyy tietolaatikoilla ja kainaloteksteillä ja avaa silmät kauniiseen kuvitukseen. Jälkimmäinen puoli teoksen sisällöstä yhdistääkin luonnon ja ihmisen. Erityisen nautittavaa humanistilukijalle ovat matkakertomukset kohteelta toiselle ja matkalla tehdyt huomiot, kunnes tullaan kulttuurisesti mielenkiintoisimpaan osioon: mitä paikannimet kertovat. Murhaluoto saa selityksensä, saamelaisperäisiä taustoja etsitään ja löydetään, jokunen nimi jää selittämättä vanhakantaisuutensa vuoksi tai sitten logiikkaan törmätessään. Miten pieni kallioluoto on saanut nimekseen Navettasaari? Viimeiset sivut ovat tiheästi printattua nimidataa, jonka lukeminen vaatii ehkä jopa suurennuslasia, mutta sen löytymisen jälkeen antaa hyvän mielen tekijöiden oivalluksista. Nimet on koottu karttatiedostoista ja niiden selityksiä kaivettu Kotuksen arkistoista. Kotus on Kotimaisten kielten keskus – sen nimestä pudotettiin muutama vuosi sitten termi tutkimus pois. Tämä tekijöille tiedoksi.

Terhi Viiliäisen / Viima graafinen suunnittelu ja taitto antavat kunniaa kirjan idealle, teksteille ja kuvitukselle. Joissakin kuvissa kuvan sisään taitettu teksti on niin lähellä itse kuvan väritystä, että se häviää näkyvistä ja vaatii erityistä tarkkaavaisuutta. Avaussivun yleiskarttaan olisin lisännyt vielä ”nuolikartan” laajempaan alueeseen, vaikkapa koko Suomeen.

Hieno kunnianosoitus luonnolle ja ihmiselle.

 

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Teosta on saatavilla mm. nettikirjakaupoista.