Nisalahti – kuninkaantien helmi. Rantakylä Säkkijärvellä


Keitä ollaan, mistä tullaan


26.7.2016

Penttilä, Paula (toim.) ja Nisalahti-kirjatoimikunta: Nisalahti – kuninkaantien helmi. Rantakylä Säkkijärvellä. Luumäen Karjalaseura 2015. 370 s.

                          
                                                 Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Käsillä on liitteineen 370 sivua varsin täyteen pakattua historiaa ja tarinaa Säkkijärven itäisimmästä kylästä, muutaman kilometrin päässä Viipurista Viipurinlahden länsirannalla. Etusisäkannen ilmakuva (joka toistuu tekstin sisällä vielä kahdesti), takasisäkannen kartta vuodelta 1923 ja tekstinsisäiset erinomaisen selkeät peitepiirroskartat asennoivat kylän maantieteellisesti hyvin kohdalleen vanhan Kuninkaantien varteen. Perin yksityiskohtainen sisällysluettelo alkusivuilla vaatii jonkin verran vaivannäköä ennen kuin kokonaisuus alkaa hahmottua.

Ja tokihan se hahmottuu, vaikka koko teos onkin koottu irrallisista dokumenteista, ei vähiten Säkkijärvi-lehden vanhoista teksteistä ja kirjatoimikunnan tekemästä laajasta keruusta, jossa eri puolilla elävät entiset säkkijärveläiset muistelevat menneitä. Aineiston keruun on mahdollistanut säkkijärveläisten oman kotiseutuseuran, Säkkijärviseuran ja Säkkijärvi-kerhon tiivis yhteydenpito potentiaaleihin muistelijoihin. Ja menneitähän tässä tietenkin ollaan muistelemassa, vaikka loppusivujen teksti tuokin lukijan ja kokijan mukaan 2000-luvun kotiseuturetkille etsimään ”entisiä paikkoja”.

Teoksen toimittaneella Paula Penttilällä on ollut epäkiitollinen työ saada mahtumaan mukaan kaikki tekstit, jotka innokkaat entistä elämää kuvanneet hänelle ja kirjatoimikunnalle ovat toimittaneet. Teos on rakennettu loogisen taitavasti niin, että perinteisen kyläkirjan kaanon tulee hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka viisisivuinen sisällysluettelo aluksi pelästyttää, on se kuitenkin informatiivinen ja kehottaa palaamaan siihen uudelleenkin hakemaan ehkä ensilukemalta huomaamatta jääneitä asiakokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Kylän taustahistoria, kantatalot ja asutusliike, kulkeminen ja liikenne, kylän infrastruktuuri maatalouskulttuurin osineen rikastuvat katsauksilla merenrantaelämään ja ulommaksi merelle aina talonpoikaispurjehdukseen lähinnä osana Pietarin liikennettä. Mutta kuljettiinpa myös Itämerelle ja oltiin mukana maailmanmeriäkin seilaamassa.

Kyläläisten elämän isot ja pienet asiat, ilot ja surutkin saavat osansa muistelukerronnassa ja -kirjoituksissa, käydään koulua, ollaan kirkkouskovaisia, urheillaan, harjoitellaan suojeluskunnassa, kisataan nuorisoseurassa ja eletään iloiselta tuntuvaa kyläelämää.

Kunnes sodat muuttavat kaiken. Isonvihan kaameudet elävät perinnemuistissa ja ilmeisesti myös nisalahtelaisia joutui orjuuteen Venäjälle. Sisällissota kohdattiin lähinnä punaisten joukkopakona Viipurista länteen ja siellä vankeuteen. Talvisotaa käytiin Nisalahden rannoilla, kun puna-armeija pyrki Viipurin–Haminan tielle katkaisemaan Kannasta puolustavien joukkojen yhteydet selustaan. Viimeisetkin kouluttamattomat joukot koottiin rannikkoa puolustamaan ja hyökkäys torjuttiin. Väki oli evakossa ja palasi takaisin asemasodan ajaksi joutuakseen taas poistumaan kotiseudultaan kesällä 1944 – nyt lopullisesti. Muutamaa läntistä aluesirpaletta lukuun ottamatta Säkkijärvi jäi Pariisin rauhan rajan itäpuolelle. Viipurinlahdella taisteltiin taas kesäkuussa 1944 ja nyt Nisalahden–Vilaniemen suunnalla rannikkoa onnistuneesti puolustivat rinnakkain suomalaiset ja saksalainen 122 divisioona. Ja onnistuivat estämään maihinnousun.

Evakkomuistot ovat sekä kipeitä menetyskertomuksia, mutta myös kertomuksia asettumisesta uuteen ympäristöön vieraiden joukkoon. Säkkijärveläiset hajotettiin ympäri Suomea toisin kuin muut evakkopitäjäläiset ja näin sotien jälkeinen ”toistensa löytäminen” oli hankalaa. Mutta oman kotiseutuseuran perustaminen muutti asetelmaa, mistä kertoo myös käsillä olevan teoksen runsas muisteluaineisto.

Toimittaja on ratkaissut lähdeviiteongelman sijoittamalla muistelutekstien lähteet tekstiin ja nootittamalla vain osan saamaansa suullista tai kirjallista tietoainesta sivun alalaitaan sijoitettuun viittaustoon. Kuvadokumentointi on toteutettu mahdollisimman tarkasti, joskaan kaikkia henkilöitä ei toki ole voitu kuvista tunnistaa. Teoksen loppuun on koottu hajanaisia skannattuja liitteitä, joiden merkitys on vain kuriositeettinen ja laajahko dokumentoimaton valokuvasivusto, joka kyllä kertoo paljon, mutta ei dokumentoi. Sille, joka ei hallitse viipurinlahtelaista kaakkoismurretta sivujen 331 ja 332 sanasto saattaa olla tarpeen. Siitä olisi voinut informoida myös sisällysluettelossa. Mieleen tuli myös, voisiko tällaisessa teoksessa, jossa myös karttadokumentointi toimii, karttoihin viittaava informaatio olla tuotu jo alkusivulle, vaikkapa esipuheeseen tai osaksi sisällysluetteloa. Näin se, joka ei välttämättä tunne Säkkijärveä, saati Nisalahtea, pääsisi yhdellä selauksella paikantamaan itsensä osaksi suurta kertomusta.

Nisalahtelaiset ovat saaneet teoksensa, joka kertoo nykysukupolville mistä tullaan ja keitä ollaan.

 

Lassi Saressalo

Tiedustelut: kirjaa myyvät kirjatoimikunnan jäsenet; sunilasse (at) gmail.com