Saarion historia


Itärajan kylän tarina


Kirjaesittely 30.5.2017

Shemeikka, Mikko: Saarion historia. Omakustanne 2016. 590 s.

                                                                                                                                                                                                                                            Takaisin Kirjamakasiiniin
                                                           

Kun Saarion kyläyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Shemeikka luopui tilanpidosta vuonna 2006, mietti hän, mitä ryhtyisi tekemään. Kiinnostus kotiseudun dokumentoituun historiaan oli syntynyt jo 1979, kun alkoi pitkällinen oikeudenkäynti Saarionkosken vesivoiman käyttöoikeudesta. Tuolloin Shemeikka mietiskeli, voisiko kylän historian dokumentteja käyttää muuhunkin kuin käräjillä riitelyyn. Syntyi ajatus kylähistorian kirjoittamisesta. Kun Mikko vielä oli innokas sukututkija ja hänellä oli hyvät kontaktit vanhempiin muistelijoihin, lähti työ liikkeelle.

Kumppaniksi tuli legendaarinen professori Veijo Saloheimo, joka paitsi kirjoitti kirjan ensimmäisen pääluvun, Saario ennen vuotta 1809, joka Saloheimolle tyypillisesti on täynnä tietoa arkistojen kätköistä ja kuvaa Saariota laajemmin noita Tuupovaaran ja naapuripitäjien taustahistorioita. Apuna Shemeikalla oli myös muutama kyläläinen, Juhani Juvonen, joka kirjoitti luvun koulunkäynnistä ja Seppo Haaranen, joka toi sukunsa taustadokumentit kirjoittajan käyttöön. Muitakin oli mukana.

Lieneekö Saloheimon vaikutusta, että kirjasta tuli sen muotoinen kuin se nyt on. Se edustaa puhtaasti pitäjän- ja paikallishistorian kaanonia, on vieraalle raskas lukea, mutta täynnä tietoa siitä, miten tuolla kulmalla maata on ennen eletty ja mitä maailmanmeno on ollut. Historiaa seurataan sotakausien kautta omana lukunaan, tekstiä elävöittää ja tuo lukijaa lähemmäksi erilaiset muistelut henkilöistä ja tapahtumista. Tarkkaan käydään läpi jo mainittu koulunkäynti, selvitetään kaupankäynnin vaiheita kulkukauppiaista Osuusliikkeen syntyyn ja lukuisiin jo kadonneisiin yksityiskauppoihin. Maatalouden muutos saa oman lukunsa, samoin metsätalous, myllyt, vesivoimalaitokset ja luontaiselinkeinot, metsästys ja kalastus. Unohdettu ei ole järjestöelämääkään sen enempää poliittista, lähinnä Maalaisliiton ja Työväenyhdistyksen toimintaa, kuin urheiluaktiviteetteja ja erilaisia harrastustoiminnan muotoja.

Toista sataa sivua varataan Saarion talojen ja tilojen ja niiden asukkaiden rekisteröintiin tähän päivään saakka. Taas tulee mieleen, onkohan jokaisesta esitellystä talosta ja tilasta ja niiden omistuksista pyydetty julkaisulupaa kuvatuilta henkilöiltä Tämä asiahan on tullut nykyisen henkilösuojalain mukana voimakkaasti esiin mm. sukututkimuksessa ja juuri tällaisissa talo- ja tilaomistajakartoituksissa.

Karttaa olisi kaivannut. Etusisäkannen karttalöytö 1830-luvulta ei juuri kerro mitään eikä takasisäkannen kartta sitäkään. Edes esiteltyjä taloja tai tiloja ei ole katsottu tarpeelliseksi viedä kartalle. Paikallislukijaa tämä ei varmaan häiritse, mutta ulkopuolinen olisi ehkä saanut tällaisesta visuaalisesta esittelystä hieman selkeämmän kuvan missä mennään ja mihin tullaan.

Vanhanaikaisuudestaan huolimatta Shemeikan teos on hyvin rakennettu ja kertoo paljon siitä, miten noilla Pohjois-Karjalan kylillä, tässä tapauksessa Saariolla, on eletty ja eletään.

 

Lassi Saressalo

Tiedustelut: kirjaa on saatavilla mm. Kiteen Kirja Infosta, Tohmajärven Matkapalvelusta, Tohmajärven Kaivolta ja tekijältä (tieto toukokuulta 2017).