Kotona Reuskulassa – Kyläkirja Jaakkiman pitäjästä


Tarkkaa dokumentaatiota, muisteluja


Kirjaesittely 31.7.2017

Sinerkari, Irma ja Harila, Irma (toim.) Kotona Reuskulassa. Kyläkirja Jaakkiman pitäjästä. Suur-jaakkimalaiset ry. 2016. 400 s.

                   
                                            Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Jaakkiman pitäjä sijaitsi Laatokan luoteiskulmassa Sortavalan eteläpuolella. Sen suurin taajama oli Lahdenpohjan kauppala. Pitäjän pohjoisosassa oli Reuskulan kylä, jossa oli yhteensä 113 taloa. Näistä taloista, niiden ihmisistä ja elämästä sotia edeltävässä Jaakkimassa tämä kyläkirja kertoo.

Teos jakautuu käytännössä kolmeen osaan. Aluksi on lyhyt johdanto, jonka kautta kylän historiaa siirretään 1600-luvulle lahjoitusmaa-aikaan Sen jälkeen alkaa laaja katsaus kaikkien noiden yli sadan talon historiaan ja asukkaisiin – Reuskulan sukuihin. Aineisto on koottu virallisista lähteistä, kirkonkirjoista, jotka muodostavat talojen asukkaiden taustat ja tiedot aina vuoteen 1944, jolloin kylä tyhjeni ja kirkonkirjat siirrettiin Mikkeliin. Kustakin kylän talosta kerrotaan asukashistoria 1800-luvulta ja siinä mielessä teos on selkeä sukututkimuskirja – tosin elävä ja hyvin kuvitettu sellainen. Nämä vievät kirjasta reilut 250 sivua ja ovatkin reuskulalaisten jälkeläisille varsin mieluisaa luettavaa, etenkin kun selkeiden sukututkimusfaktojen ohella tarjoutuu lukijalle talojen asukkaiden omakohtaisia muisteluita entisestä elämästä. Lukuisat hienot valokuvat ovat Irma Harilan kokoamia ja tunnistamia, mikä on merkinnyt vähintään yhtä suurta tutkimuksellista panosta kuin tekstin kirjoittaneen Irma Sinerkarin työ.

Toinen osa teosta on perinteisen kyläkirjan kaanoniin laadittu. Siinä tarkastellaan noin sadan vuoden ajalta arkityötä maanviljelyspitäjässä, maanviljelyä, karjanhoitoa, kalastusta ja kaikkea sitä perustoimintaa, mistä ihmiset ovat elantonsa hankkineet. Pienteollisuus, myllyt, meijeri, osuustoiminnallinen työ, käsityöläiset saavat osansa, kuten kyläkirjaan kuuluu. Kirjassa ei unohdeta kulttuurielämää, koulunkäyntiä, joka vei monet talojen nuorista Sortavalaan ja Viipuriin opintielle. Marttatoiminta, seurakuntatyö ja urheilukulttuuri saavat osansa. Kunnes sodat keskeyttivät tämän vilkkaan karjalaiskylän elämän. Sotauutiset, surulliset pääosin tulevat mukaan, kerrotaan Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista, luetaan kirjeitä rintamalta ja muistellaan 27 taisteluissa kaatunutta kyläläistä. Samaan kerrontaan kuuluvat myös tarinat perhejuhlista, kalendaariperinteestä, ruokakulttuurista ja muusta juhlasta ja arjesta.

Kolmas osa teosta luetteloi eri tilojen asukkaat ja tilojen jaon isonjaon jälkeen. Tämä liittyy myös olennaisesti sukututkimuksellisen osioon. Kun alkuosassa oli esitetty kylä taloittain, kuljetaan nyt virallisissa asiakirjoissa, maakirjoissa ja seurataan kantatalojen jakautumista uusiksi tiloiksi. Isonjaon aikaan kylä oli kokonaisuudessaan kruunun maita, tilan asukkaalle oli ainoastaan hallintaoikeus tilaansa. Tämä myös merkitsi, että asukkaan kuollessa perilliset eivät ilman muuta saaneet tilaa haltuunsa vaan heidän tuli hakea oikeutta tilanpidon jatkamiseen. Mutta 1900-luvulle tultaessa asukkailla oli oikeus lunastaa tila itselleen ja näinpä kaikki kylän tilat lunastettiin perintötiloiksi 1900-luvun alkupuolella ja merkittiin maakirjaan. Tilattomat lueteltiin kirkonkirjoissa erikseen, he olivat mäkitupalaisia, itsellisiä tai irtolaisväestöä. Lukijan onneksi jo ensimmäisessä osassa taloja esiteltäessä ne on numeroitu ja numerot viety etusisäkannen kyläkarttaan. Samoin on kunkin talon kohdalla merkitty maakirjan koodi, joten kunkin tilan paikka on myös selvitetty.

Kuten jo mainittu, kirjan kuvitus on mielenkiintoinen ja graafisen suunnittelijan Antti Tapolan ulkoasu ja taitto hallittua. Takakannessa on vielä kartta Laatokasta, josta myös Reuskulan sijainti selviää. Samaan karttaan on myös tuotu tämän Euroopan suurimman järven perustietoja.

 

Lassi Saressalo

 

Tiedustelut: kirjaa voi tilata esim. Karjalan liiton verkkosivuilta