Sata lasissa – Kauklahden Pyrinnön historia 1914–2015


Urheilua ja politiikkaa


1.8.2017

Lahtinen, Esa: Sata lasissa – Kauklahden Pyrinnön historia 1914–2015. Omakustanne 2016. 272 s.

                 
                           
                                                Takaisin Kirjamakasiiniin

 

Kauklahden Pyrintö on Espoon vanhin suomenkielinen urheiluseura. Se syntyi osaksi suomalaista järjestäytynyttä työväenliikettä, samalla osaksi suomalaista identiteettiä rakentanutta kansallista urheilutoimintaa. Suomalaiset olivat tuoneet kansansa kansakuntien joukkoon vuoden 1912 olympialaisissa ja urheilusta tulikin monella tavalla kansakuntaa yhdistävä voima. Mutta pian osoittautui, ettei kaikki ollutkaan niin yksinkertaista. Suomessa syntyi selkeästi kaksi urheilutoimintaliikettä, porvarillinen ja työväen aatteesta sisältöään ammentava. Oikeastaan voisi todeta, että työväen urheiluliike, sittemmin TUL syntyi nimenomaan vastareaktiona porvarillisen SVUL:n toimintaan, kun tämä ja tämän alaiset urheiluseurat erottivat jäsenyydestään sisällissodassa punaisten puolella toimintaan osallistuneet ja näiden urheiluseurat. Syntyi tilanne, jossa myöskään kansallisiin joukkueisiin kansainvälisissä kilpailuissa ei hyväksytty TUL:n seurojen jäseniä, ja joku voisi jopa sanoa, että monta arvokisamitalia jäi näin saamatta.

Kauklahden pyrinnön historia on eräällä tavalla kovinkin tyypillinen urheiluseuran historiakirja. Se seuraa seuran toimintaa vuosikymmenestä toiseen, laskee jäsenmääriä, kertoo organisaation sisäisistä paineista työväenliikkeen sisäisiä kahinoita seuraten, mutta samalla se kertoo vuosikymmenten työstä, nimenomaan vapaaehtoistyöstä, nuorison ohjaamiseksi urheiluharrastusten pariin. Teoksen nimi on kaksimerkityksellinen; se tarkoittaa sataa vuotta urheilutoimintaa, mutta samalla sitä, millaisella intensiteetillä vapaaehtoisvoimat tekivät nuorisotyötä paikallisten urheiluseurojen kulta-aikoina.

Teos kuvaa, millaisissa taloudellisissa tilanteissa toimintaa pyöritettiin ja miten paljon tai vähän Espoo tuki toimintaa. Kauklahden lasitehdas oli sotien jälkeen keskeinen toiminnan tukija, se antoi seuralle ja samalla omalle työväelleen tiloja harrastaa ja toimia, millä oli ratkaiseva merkitys sodanjälkeisen ajan taloudellisessa ahdingossa. Tanssilavat ja iltamat työväentalolla ja lavoilla olivat keino hankkia taloudellisia resursseja, mutta aika ohitti nämäkin toimintamuodot. Seuran aktiviteetti nousi ja laski, joskus oli vaikea saada edes hallitusta kokoon, kun yleiskokoukseenkaan ei saapunut riittävästi väkeä, että hallituspaikat olisi saatu täytettyä. Mutta kaikesta huolimatta toiminta jatkui.

Kirja on luonnollisesti täynnä toimitsijoiden ja urheilijoiden nimiä, tuloksia ja saavutuksia, kuten urheiluseuran historiassa pitääkin. Nykypäivää lähestyttäessä nämä kirjaamiset jäävät pois ja tekijä keskittyy seuraan yleisemmällä tasolla. Samalla tulee selväksi, että seuran luonne yleisseurana muuttui voimakkaasti viime vuosisadan loppua lähestyttäessä. Teos kertoo, miten seuran urheilutoiminnan painotukset lajista toiseen ajan myötä muuttuivat, miten monilajiseurasta lopulta on tullut punaväriltään haalistunut FC Espoon jalkapallotoiminnan kasvattajaseura, jonka tekee toki yhtä tärkeää nuorisotyötä kuin aiemminkin.

Esa Lahtinen on tehnyt suurtyön kootessaan teoksensa aineiston, osa seuran arkistosta oli jopa kadonnut ja siksipä osa tekstistä perustuu muistitietoon ja toisen käden lähteisiin.

Teoksen arvoa kotiseutujulkaisuna korostaa se, että Lahtinen kuljettaa seuran toimintahistorian myötä samalla Kauklahden ja Espoon kehittymistä pikkupaikkakunnasta nykyiseksi pääkaupunkiseudun osaseksi. Tämä antaa hyvää perspektiiviä lukijalle, joka ei itse ole osallistunut Kauklahden Pyrinnön rientoihin.

 

Lassi Saressalo

Tiedustelut: kirjaa myy esimerkiksi verkkokauppa Turun kansallinen kirjakauppa (tieto 1.8.2017)