Pohjalaispuheita 1951-2010

6.6.2013
Rintala, Erkki (toim.), Jaakko Numminen
Pohjalaispuheita – Österbottniskt tal 1951–2010
Etelä-Pohjanmaan liitto, Keski-Pohjanmaan liitto – Mellersta Österbottens förbund, Österbottens förbund – Pohjanmaan liitto
Kytösavut XIX, 2012
389 s.

Takaisin Kirjamakasiiniin

Ministerin mietteitä matkan varrelta

Ministeri Jaakko Numminen, Kotiseutuliiton kunniajäsen, opetusministeriön entinen kansliapäällikkö, ajattelija, vaikuttaja, Isänmaan mies Etelä-Pohjanmaalta on tottunut ja huolellinen puhuja. Se on toki ollut osa hänen työtään – viedä viestiä, sivistää, kertoa, seurata aikaansa ja opastaa kanssaihmiset huomaamaan kulttuurinsa rikkaus. Hän on pitänyt varmaan satoja ellei tuhansia puheita, esitelmiä, tervehdyksiä ja myös tallentanut ne arkistoonsa, osa on myös Lapuan kotiseutuarkistossa. Nyt käsillä oleva kokoelma on valikoima noin parista sadasta pohjalaisuutta käsittelevästä tekstistä. Valinnan ovat tehneet tohtorit Juha Alarinta, Ossi Haaramäki ja Erkki Rintala, joka siis myös on vastannut puheiden osittaisesta muokkaamisesta ja saattamisesta julkaisuvalmiiksi, kuvakerronnasta ja kirjan kokonaisuudesta.

Valintaprosessi ei varmaan ole ollut helppo. Teoksen loppusivuilla on paitsi henkilöhakemisto – kiitokset siitä – myös luettelo niistä puheista, joita ei kokoelmaan ole otettu. Otsikoita tarkastellen paljon mielenkiintoista on jäänyt pois. Mutta kokonaisuus on kuitenkin Nummisen näköinen ja kokoinen.

Ministerin kynä on aina ollut terävä ja teksti luistavaa. Olipa teemana mikä tahansa, Numminen kokoaa teksteihinsä faktaa, hakee aatteen ja keskeisen sanottavan, etsii täydennyksiä läheltä ja kaukaa, lainaa kaunokirjallisuutta, tarjoaa historiallisia näkymiä ja mikä tärkeintä, tuo esiin myös oman persoonansa – puheet ja esitelmät eivät ole pelkkää virkakieltä, joskin joissakin on sellaiseenkin ryhdyttävä. Näin etenkin koulutusta ja tiedepolitiikkaa käsittelevissä linjapuheissa ja alustuksissa.

Teos alkaa loisteliaasta vuonna 1966 pidetystä esitelmästä, joka käsittelee historiallista Pohjanmaata. Sen kautta tuodaan lukija siihen maailmaan, jota kokoelma haluaakin valottaa – pohjalaisuuteen, joka Nummisen mukaan ulottuu Satakunnan rajoilta ylös Tornion taakse eteläiseen Lappiin ja koillisessa kauas Kainuuseen. Mutta pohjalaisuus ei ole pelkkää historiaa ja maantiedettä. Historiallisen faktan täydentää puhe Vaasassa vuodelta 1998, joka koskettelee epämääräistä kansanluonnetta, tarkemmin sanottuna pohjalaisia kansanliikkeitä nuorisoseuroista suojeluskuntiin, työväenliikkeistä uskonnollisiin herätysliikkeisiin. Mielenkiintoinen tämän lukijoiden kannalta lienee hänen Ruotsista nappaamansa kansanliikkeen perusväittämä. Niitä kuvaavat a) vapaaehtoinen jäsenyys, b) suuri kannatus, c) pitkäntähtäimen tavoite ja d) vahva aatteellinen ja toiminnallinen panos. Tänne mahtuu hyvinkin myös kotiseutuliike!
.

Teokseen valikoituneet puheet on jaettu pääteemoihin. Isänmaa ja pohjalaisuus aloittaa kokoelman. Isänmaa ja isänmaan asia nousee Nummisen puheissa rohkeasti esiin, myös niinä aikoina, jolloin sillä ei kovin elämöity. Nummisen isänmaallisuus on pohjalaista, harrasta, luontevaa ja sivistykseen ja kansan yhtenäisyyteen perustuvaa. Eteläpohjalaisia kulttuurikuvia vie lukijansa ja vei aikoinaan kuulijansa niin kouluolojen kehittymiseen, kansansivistyksen ympyröihin, eteläpohjalaisuuden kulttuurisiin ilmiöihin ja eteläpohjalaisten ylioppilaiden kotiseuturetkiin, joihin Numminen itsekin innokkaasti osallistui.

Peräti mielenkiintoisia ovat lukuisat henkilökuvat, joita Numminen tarjoilee erilaisten merkkihenkilöiden vuosijuhlissa, mukana snellmanit ja runebergit, mutta myös ja toki Santeri Alkio, Eero Nelimarkka, Artturi Leinonen Ilmari Turjaa unohtamatta, vain muutaman mainitakseni.
Suvut ja sukututkimus, osakuntaelämä, kommentit rakennussuojeluun, historiantutkimuksen näkymät  ja paikallishistorian opetus kouluissa ovat Nummista kiinnostaneet ja tietenkin valtakunnan koulutus-ja tiedepolitiikka sekä kansansivistyksen yksi kulmakivi, kirjastolaitos ja sen muuttuminen tähän aikaan tultaessa.

Kuten teoksen nimestäkin ilmenee, Numminen on puhunut, esitelmöinyt ja opettanut jo kuusikymmentä vuotta. Eikä tämä tähän ole jäänyt. Vielä tänäänkin Numminen on haluttu esiintyjä – eikä suotta. Sen kertoo myös tämä kokoelma. Toivottavasti saamme lukea lisää jatkossakin, onhan monituhantinen nuorisoseuraliikkeen historia valmistunut ja ministerillä olisi nyt aikaa koota puheitaan meidän muiden luettavaksi, opittavaksi ja sivistymiseksi.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös