Puulämmittäjän käsikirja

7.5.2013
Osmo Perälä
Puulämmittäjän käsikirja
Karisto 2012
207 s.

Kyllä lämpiää

Osmo Perälä on omien sanojensa mukaan lapsesta asti ollut kiinnostunut tulesta ja puulla lämmittämisestä. Perälä on puuveneenveistokoulutuksen saanut autoinsinööri, joka on tehnyt työuransa ammattikoulun opettajana. Kaikki nämä avut hän käyttää hyödykseen Puulämmittäjän käsikirjassa, joka on tuhti paketti puusta ja sen polttamisesta.

Kirja on tarkoitettu niille parille miljoonalle puulämmittäjälle tai muuten puuta polttaville, jotka kirjan mukaan käyttävät Suomen arviolta miljoonaa tulisijaa ja kuluttavat tässä puuhassa vuosittain kaksikymmentä miljoonaa heittokuutiota klapeja.

Kirjassa käydään läpi perusteellisesti puun ominaisuuksia, keräämistä ja varastointia, erilaiset tulisijat ja tietysti puun polttamisen niksit.

Perälä on perillä ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpiämisen uhasta, ja puolustaa puun käyttöä lämmitykseen kestävän kehityksen näkökulmasta. Puuta poltettaessa vapautuu kyllä hiilidioksidia, mutta se on vain sitä samaa, jonka puu on kasvuaikanaan sitonut ja joka sitoutuu takaisin luonnon kiertokulkuun metsien kasvaessa. Maailman hiilidioksidinielun säilyminen edellyttää tosin metsien taitavaa hoitamista.

Perusteellisten hintatietojen ja laskelmiensa avulla Perälä osoittaa, että puu on tällä hetkellä hinnaltaan varsin kilpailukykyinen lämmönlähde, kunhan sitä poltetaan oikealla tavalla. Oikealla polttotekniikalla puuenergiasta saadaan suurin osa hyödynnettyä ja saastutetaan mahdollisimman vähän. Kun ensi kerran kuulin, että uunissa olevat puut pitää sytyttää päältä eikä alta parhaan palamistuloksen aikaansaamiseksi, en ollut uskoa korviani, mutta näin se vain on, ja saman todistaa Perälä tutkimuksiinkin vedoten.

Kirjoittajan insinöörintaidot pääsevät oikeuksiinsa puun kaatoa ja säilytystä koskevissa perusteellisissa osioissa. Moottorisahan käytöstä ja huollosta tuskin löytyy yksityiskohtaisempia yleistajuisia ohjeita muualta. Ilahduttavia ovat puiden pinoamista, varastointia ja kuljettamista koskevat selkeät kuvaukset, mm. kirjoittajan itse suunnittelemaa puunkantotelinettä myöten.

Tulisijoja koskeva osio on kirjan epätasaisin. Se koostuu nykyaikaisten tulisijojen esittelemisestä myös tuotemerkkejä runsaasti nimeltä mainiten. Kirjassa on myös muurausohjeita, joiden mukaan ainakin jonkinlaisen tulisijan aikaansaaminen tuntuisi voivan onnistua mattimeikäläiseltäkin. Olisin kaivannut tähän osioon tulisijojen historiaa ja korjausohjeita vanhoja tulisijoja varten. Esittelemättä mm. jää peltikuoriuuni eli pönttöuuni, jonka äärellä kirjoittaja istuu esipuheessa olevassa kuvassa. Peltikuoriuuneja on runsaasti vanhoissa taloissa ja ne ovat sikäli käyttökelpoisia, että niihin voi tarvittaessa muurata uuden sisuksen vanhoja kuoria käyttäen. Myös uusia peltikuoria on saatavissa. Tulisijojen historiasta ja niiden korjaamisesta kiinnostunut saa tietoa mm. Museoviraston korjauskortiston osasta Tulisijat (KK 14), joka löytyy myös sähköisenä netistä osoitteesta www.nba.fi/fi/File/131/korjauskortti-14.pdf.

Leni Pakkala

Kirjaa saa hyvin varustelluista kirjakaupoista