Risto Piekka: Rakkaudesta kotiseutuun

21.7.2014

Julkaistu ensimmäisen kerran Länsi-Uusimaa-lehdessä 20.6.
 

 

 

Kuva: Anna-Maija Halme

”Haluan tutustuttaa vieraani Sammattiin ja Elias Lönnrotin suurtöihin. Teen näin joka vuosi useita kertoja”. Lausuma on erään rouvan esittämä viime lauantaina Miinan mökillä Elias Lönnrotin elämäntyöhön liittyvässä esitelmätilaisuudessa. Siinä on kauniisti kiteytetty yksi merkittävä säie käytännöllisestä ja varmasti myös tuloksia tuottavasta kotiseututyöstä.

Otsikkoni on Suomen Kotiseutuliiton valtuuston hyväksymän toimintastrategian otsikko. Se on osuva ja paljon puhuva jo sellaisenaan. Sen sisällöksi valtuustossa määritettiin seuraavat arvot: paikallisuus, osallisuus, avoimuus, yhteenkuuluvuus ja kotiseuturakkaus.

Kotiseututyö on aina rakentunut paikallisuuteen. Kotiseutu-sanan merkitys on kuitenkin ajan riennossa muuttunut. Se voi olla synnyinpaikka, asuinpaikka, työpaikka, opiskelupaikka, maahanmuuttopaikka tai vapaa-ajanpaikka. Kaikissa tapauksissa sanalla kotiseutu on oma tärkeä merkityksensä. Jokainen meistä kaipaa juuriaan. Omilla juurilla on tässä yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa selkeä arvo tai elämän kiinnekohta.

Kesä tuo kotiseudun ja kotiseututyön usein framille. Loma-aika ja yleensäkin vähän  kiireettömämpi aika mahdollistaa mitä moninaisimpien tapahtumien järjestämisen. Näistä suuri osa on vapaaehtoistyön tulosta. En halua aliarvioida kuntien omaa panosta, mutta totuushan on, että ilman kansalaisjärjestöjen aktiivisuutta kesäinen toiminta olisi paljon vaatimattomampaa ja enemmän muotoihin sidottua.

Minulla on ollut mahdollisuus tutustua usean läntisen ja keskisen Uudenmaan kotiseutuyhdistysten tämän kesän toimintaan. Yhdellä sanalla sitä on mahdotonta kuvata, mutta muutamilla kyllä. Monipuolista, idearikasta, antoisaa. Esimerkkeinä Lohjan lisäksi haluan mainita Nurmijärven, Vihdin, Tuusulan, Karkkilan, Mäntsälän ja Järvenpään. Kaikki nuo paikkakunnat ovat lähietäisyydellä ja siksi kannattaa katsoa netistä näiden paikkakuntien tapahtumia (netistä paikkakunta ja sitten kotiseutuyhdistys tai seura). Sieltä löytyy juhlaa, teatteria, musiikkia, retkiä, kulttuuripolkuja ja ties vaikka mitä.

Palaan otsikkoon erittäin tärkeän, mutta toisenlaisen asian esilletuomiseksi. Parhaillaan on valmisteilla opetushallituksessa mm peruskoulujen uusi opetussuunnitelma. Se astuu voimaan elokuun alussa 2016. Tuleva syksy ja ensi vuosi ovat tärkeitä sen sisällön osalta. Vaikuttaa voidaan, ja esimerkiksi kansalaiskommentointi päättyi pari kuukautta sitten.

Näen suomalaisen yhteiskunnan kehittymisen kannalta välttämättömäksi, sanon ”must-asiaksi” sen, että kotiseutuasia on opetussuunnitelmassa. On tärkeätä, että kouluissa kerrotaan ja opetetaan kotiseudun merkityksestä, historiasta, kulttuurista, luonnosta, ihmisistä. Annetaan koululaisten juurille sisältö. Tämä vähentäisi paljon puhuttua ja paljon yhteiskunnallisia ongelmia aiheuttanutta juurettomuutta, tunnetta, että ei kuulu mihinkään, ei ole mitään. Vähän kärjistäen sanoen kotiseututietouden saaminen on kansalaisoikeus – ja sen antaminen kansalaisvelvollisuus.

Hyvän kesän toivotuksiin liitän toiveen vilkkaasta osallistumisesta kotiseudun tai kotiseutujen tapahtumiin ja syksyn tullessa tavoitteen tukemisen kotiseututyön saamiseksi opetussuunnitelmiin. Hyvää kesää.

Risto Piekka
Sammattiseuran ja Paikkarin torpan tuen puheenjohtaja