Saarijärvi soi

18.6.2014
Minna Torppa(toim.)
Saarijärvi soi – Kansansävelmiä arkistoista ja nykypelimannien soittamina
Saarijärvi-Seura ry
2013
432 s.
Liitteenä kaksi CD -tallennetta

Takaisin Kirjamakasiiniin

Vahva dokumentti

Minna Torpan muistamme hyvin vielä vuonna 2012 vuoden kotiseutukirjana palkitusta Saarijärven kummitusperinteestä kertovasta teoksestaan Kylillä kummittelee. Kootessaan tuohon teokseen aineistoa mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta, hän törmäsi laajaan kansansävelmäaineistoon. Näin heräsi mielenkiinto tutkia saarijärveläistä kansanmusiikkikulttuuria laajemminkin eri arkistoissa ja eri julkaisuista. Syntyi ajatus koota yhteen tieto kansanmusiikin käyttöyhteyksistä, soittajista ja laulajista ja myös itse musiikista nuotteineen.

Itse asiassa Saarijärvellä oli herännyt ajatus koota yhteen paikallinen kansanmusiikkiperinne yksiin kansiin jo 1980-luvulla. Kirjahanke raukesi, mutta ajatuksen isä Voitto Mäkelä ei luovuttanut vaan jatkoi aineiston kokoamista ja arkistointia. Tämän työn tuloksena syntyi Keski-Suomen kansanmusiikkiarkisto, joka muodostaa Torpalle merkittävän lähdeaineistokokoelman tätä teosta varten. Arkistossa olevat n. 80 CD-levyllistä musiikkia ja niistä tehtyjä nuotinnoksia muodostavat perusmateriaalin SKS:N kansanrunousarkiston aineiston lisäksi. Tämäkään ei Torpalle riittänyt vaan hän eri äänitelähteistä itse nuotintanut merkittävän määrän sävelmiä ja näin lisännyt käyttökelpoisen aineiston määrää nykysoittajien käytettäväksi.

Torpan teos jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luodaan kontekstitietue lukijaa varten kansanmusiikin etnografiasta. Torppa käy läpi saarijärveläisen (ja laajemminkin) kulttuuriyhteisön arjen ja juhlan musiikkitradition. Selvää on, että musiikki kuului erityisesti juhliin, häihin, iltamiin, talkoihin, joissa tanssittiin urakoinnin jälkeen, nurkkatansseihin. Piirileikit olivat viime vuosisadan nuorten tanssikulttuuri ja vaativat taustalleen musiikkia. Torppa rajaa teoksestaan pois hengellisen musiikin, joka on hyvä ratkaisu, sen mukaan ottaminen olisi laajentanut teosta liiaksi. Ehkä myöhemmin saamme tutustua saarijärveläiskulttuurin tähänkin puolen.

Toinen kontekstitietue käsittää dokumentit saarijärveläisistä pelimanneista ja laajemminkin kiertävistä soittajista. Harmonikansoittajat, viulupelimannit ja erityisesti kanteleensoittajat saavat esittelynsä, kantele osoittautuu maallikolle yllätyksenä merkittäväksi instrumentiksi juuri Saarijärvellä erityisesti edellisten vuosisatojen vaihteessa, mutta kantelekulttuuria on pyritty elvyttämään vielä viime vuosisadan loppupuolella vaihtelevalla menestyksellä. Kanteleensoittoon liittyy luonnollisesti myös soittimen rakentaminen, ja Torppa esitteleekin neljä merkittävintä kanteleenrakentajaa perusteellisemmin.

Teksti siirtyy joustavasti toiseen päälukuun, joka käsittelee kansanmusiikin keruuta ja arkistointia. Keruutyö alkoi jo 1800-luvulla ja viimeiset laajemmat keruut on tehty 1980-luvulla. Luku antaa selkeän kuvan eri aikojen keruutavoitteista, dokumentaatiomahdollisuuksien kehittymisestä ja tallentamisen sisällöllisistä ja teknisistä ongelmista ja niiden ratkaisuista.

Kolmas pääluku, yli kolmesataa sivua sisältää kansansävelmät nuotitettuina ja kontekstitiedoin varustettuina. Jokaisen nuotinnoksen yhteydessä esitetään tiedot mahdollisesta soittajasta, jolta sävelmä on tallennettu, kerääjä, tallennusaika ja arkistoviite. Kuten todettu, Torppa on itse tätä teosta varten nuotintanut kymmeniä sävelmiä eri äänitelähteistä.

Teoksen liitteenä on kaksi CD-levyä. Toinen esittelee saarijärveläistä pelimannimusiikkia eri arkistoista koottuina äänitteinä, toinen taas on konserttitallenne kesältä 2013 valtakunnallisen Mahtimeiningit -kansantanssitapahtuman Saarijärvi soi -konsertista.

Johdantoteksteissä ei ole lähdeviitteistöä, vastaavasti lähdeluettelo on kunnioitettavan laaja ja tarkka. Sävelosion viitteet ovat kunkin sävelmän yhteydessä.

Teoksen ainutlaatuinen kuvitus on kauttaaltaan mustavalkoinen ja Taittopalvelu Yliveto Oy:n käsiala on tyylikäs ja selkeä. Nuotinnokset ovat riittävän suuria niin, että nykypelimanni saa helposti nuottikansioonsa selkeät kopiot.

Erinomainen teos jälleen Minna Torpalta.

Lassi Saressalo

Takaisin ylös