Suodenniemi

10.9.2012

Sakari Jankkari
Suodenniemi
Elämää maalaispitäjässä vuosina 1540–1939
Suodenniemi-Seura
Saarijärvi 2011
568 s.

Takaisin Kirjaesittelyt 2012

Koko paketti kadonnutta kuntaa

Onpa kirjalla kokoa. Ja onpa Jankkarin Sakarilla ollut työtä neljässä vuodessa koota yksiin kansiin entisen ja nykyisen Suodenniemen  elämää, tapahtumia, yksityiskohtaisia tietoja mutta myös laajoja kaaria myöhäiseltä keskiajalta talvisodan vuoteen.

Hänellä on toki ollut mukanaan innokkaita laatikoiden penkojia, aineistojen kerääjiä ja oheiskirjoittajia, mutta laaja kokonaisuus on Jankkarin hahmottama. Hän toteaa, ettei kyseessä ole virallinen historiakirja tai pitäjänhistoria vaan muistelmateos, joka kertoo nimensä mukaisesti elämästä maalaispitäjässä.

Kirja alkaa, kuten tällaiset teokset yleensäkin, esittelemällä paikkakunnan syntyä, maisemapiirteitä, asutuksen kehitysvaiheita. Hyvä havainto on, että kun pitäjä kuului kappelina 1300–1500 luvulla Sastamalan emäpitäjään, on se nyt taas osa uutta Sastamalaa, käytännössä Sastamalan seurakunnan kappeli.

Teksti etenee arkipäivän elämään, kuvaa maalaispitäjän siirtymisestä omavaraistaloudesta vaihdantatalouteen, kunnalliselämän muotoutumisesta ja kirkollisesta elämästä.

Kolmas pääluku siirtää katseen ikäviin asioihin. Käsitellään monimuotoisesti kapinaa / vapaussotaa, sisällissotaa, joihin pitäjäläiset ajautuivat, ja pitäjän alue jäi rintamalinjaksi valkoisten ja punaisten välisissä taisteluissa. Totuutta kaihtamatta kerrotaan terrorista niin punaisten kuin valkoistenkin taholta, todetaan vieraiden joukkojen osuus niissä, mutta myös oman väen keskinäisten kaunojen purkautumisesta. Näillä seuduin trauma tuntuu edelleenkin olevan esillä. Myös Mouhijärvestä julkaistu teos tarjoaa saman, kauan aikaa peitetyn, totuuden.

Mielenkiintoinen on myös maatilamatrikkeli, jossa esitellään paikkakunnan vuosien 1540 ja 1832 välillä syntyneet 65 taloa, ja talojen kehitystä seurataan talvisotaan asti.

Kaikista taloista on pyritty hakemaan samat muuttujat, ensimmäinen maininta asiakirjoissa, verotusperusteet, torppien määrä, nälkävuosien 1867–1868 menehtymiset, tilan ositusprosessit, tilan koko ja omistus 1938 ja lopuksi lyhyt tarina kohteesta. Kunkin talon esittelyn kohdalla on myös piirros sen pihapiiristä ja valokuva, mikäli sellaisia on löytynyt.

Viidennessä pääluvussa on paljon sirpalemaista, mutta kansatieteellisesti mielenkiintoista, kerrontaa arkipäivän askareista taloissa ja torpissa aina folkloreilmiöihin asti. Kunnes tullaan laajaan tilastolukuun, johon on koottu mitä moninaisimpia vertailutilastoja ja luetteloita. Sivun 537 yhteenvedossa paikallisista kuolleista punakaartilaisista tuntuisi olevan epäselvyyttä.

Kuvakerronta on pyritty saamaan yhteneväisyyden vuoksi mustavalkoiseksi, lukuun ottamatta alkusivujen tekijäryhmäkuvia ja loppusivujen kuvia tämän päivän Suodenniemestä (joka olisi joutanut jäädä poiskin). Pidän ratkaisua oikeana, mutta korostaisin, että värikuvan muuttaminen mustavalkoiseksi ei ole yksinkertaista ja vaatii kuvankäsittelyä.

Kartta-aineisto antaa lukijalle mahdollisuuden sijoittua maisemaan, mutta joiltain osilta olisin pelkistänyt karttoja, koska ne vaikuttavat osin töhryisiltä. Muun muassa sivun 245 kartalla ei epäselvyytensä vuoksi ole juurikaan muuta informaatioarvio kuin antaa tieto siitä, että venäläisillä oli maastokarttoja, mikä nyt ei tietenkään ole suuri uutinen.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista, joskin sirpaleista kerrontaa, johon myös ulkopuolinen pääsee sisään.

Lassi Saressalo

Kirjaa myy Suodenniemen Kirja ja Kemikalio
Lisätietoja: http://www.suodenniemi-seura.fi/verkkokauppa

 

Takaisin ylös